perjantai 23. joulukuuta 2011

Pimeintä talvea

Eilen monet tuttavat toivottivat hyvää auringonpaluuta. Talvipäivänseisauksesta päivä alkaa pidetä kohti kevättä ja kesää. Minulle talvipäivänseisauksen merkitys on erilainen.

Talvipäivänseisaus on syvimmän pimeyden aikaa. Kaamos tuudittaa Lapissa lumivaipan alla makaavan luonnon siniseen hämärään. On pimeää. On hiljaista. Valo ei pilkahda missään. Luonto pidättää hengitystä. Hengityksen pidättämisen hetkellä mieli hiljenee. Sanat katoavat. Tajunta avautuu tummaksi kuiluksi alaspäin alitajunnan, unien, mullan ja pimeyden maailmaan.

Minun jouluni on harmaaseen villaan pukeutuneita tonttuja, kylmästä huurtuvia ikkunoita, pimeitä tupia ja kynttilöiden lämmintä valoa, pimeä tervantuoksuinen sauna, keskitalven kylmyydessä kirveenterään lohkeavan halon ääni.

Vielä ei pilkahda aurinko.

Vasta helmikuun alussa Imbolcin eli kynttilänpäivän aikaan kaamos alkaa hälvetä. Kaipaan Etelä-Suomessa asuessa Lapin kaamosta. Täällä aurinko paistaa keskitalvellakin, Lapissa maailma haipuu yli kuukaudeksi pimeyteen, jolloin vain kuu valaisee metsiä.

Otin marraskuussa osaa Kaamos-seminaariin. Lue lisää Lehdon sivuilta.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Pois päästä

Aikojen alussa ihmisen tietoisuus oli hänen sydämessään. Ihminen koki, tunsi ja oli yhtä kokemuksen kanssa. Liekö syynä kirjanoppineisuuden korostus vai mikä, mutta nykyihmisen tietoisuus on häneen päässään, mielessä, ajatuksissa.

Seksi muuttuu mekaanisesta yhtymisestä nautinnolliseksi rakasteluksi, kun sen kokee kehollaan eikä päällään. Missä olet seksin aikana? Oletko päässäsi, mietitkö miltä nyt tuntuu? Laskeudu alas juurichakraasi. TUNNE miltä nyt tuntuu. Sula kokemukseen. Sulje aivot pois. Älä ole pääsi sisällä.

Hieronta muuttuu myös nautinnollisemmaksi kokemukseksi, kun et hieronnan aikana mieti arkipäivän asioita tai sitä mitä hieroja tekee. Poistu päästäsi, siirrä tietoisuutesi siihen lihakseen, jota hieroja kulloinkin käsittelee. Älä mieti miltä tuntuu, vaan sula osaksi tunnetta.

Meditaatio onnistuu paremmin, kun tietoisuutesi on osa hengitystä.

Jännitys ja stressi vähenee, kun rentoutat kielesi.

Anna tietoisuudelle tilaa. Siirrä se tietoisesti muualle kuin pääkoppaasi ja aktivoi samalla kaikkia aisteja kokemaan elämää rikkaammin. 


sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tietoisuuden tuolla puolen

Joogaan, koska kehoni taipuu hitaasti hengityksen virrassa asanoihin, joissa se lepää voimakkaana ja rentoutuneena. Kehon venyessä mieli venyy hengityksen tahtiin. Päänsisäinen puhe tyyntyy, vaimenee ja olosta tulee meditatiivinen.

Olen äänettömässä tilassa sanojen välissä, puheen tuolla puolen. Sulan kokemukseen. Olen tietoinen tästä hetkestä. Olen läsnä. En ole minä, joka tarkkailee polven taipumista suoraksi, olen hiljainen tietoisuus taustalla. Sekä dynaaminen vauhdikas jooga että hyvin hidas taiteellisen pehmeä liike voivat johtaa meditatiiviseen tilaan. Kun osaa päästää irti ja keskittyy vain hengitykseen, eikä lopulta siihenkään.

Ehkä siksi olen aina piirun verran vierastanut puhekielisiä rituaaleja. Keskittyminen jakautuu ainakin osaksi sanoihin ja kieleen. Äänettömissä shamanistissa tai voodoo-pohjaisissa rituaaleissa keho yhtyy puhtaasti kokemukseen. Keho ja mieli ovat rituaalin sydän, eivätkä pohdi sitä sanallistaen, pukien kielelliseksi kuvaukseksi, joka aina on jo jonkin verran irrallaan puhtaasta kokemuksesta. Seremoniallisen magian rituaalit keksittyine kielineen toimivat myös hieman samalla tavalla. Syvä tumma ääni kohoaa kurkusta resonoimaan sanoja koko kropassa.

Jalkapohjien kautta kulkeva resonaatio on ollut usein voimakas kokemus. Jalkapäähän voi sytyttää nuotion ja antaa sen lämmössä rummuttajan soittaa rumpua. Ja tanssi! Possessiivinen voodoo- tai eläinhenkitanssi vie kehon suoraan kokemukseen ja aistien virtaan.

Takaisin joogaan. Mitä se läsnäolo ja tietoisuus noin niin kuin arkielämässä hyödyttävät? Oman kokemukseni mukaan ne tyynnyttävät mielen selventäen itselle, mikä elämässä on todella tärkeää. Monet turhat roolit, naamiot, odotukset, oletukset ja tavat näyttävät pinnallisen luonteensa ja kierähtävät sivuun. Läsnäolon vahvistuessa on hereillä, rehellisempi itselleen ja muille. Ehkäpä joku kokee pilkahduksen ajattomasta tiedosta tai jumallisesta oivalluksesta.


perjantai 2. joulukuuta 2011

Siirtymäriitti

Ruumiini makaa painavana kylmää maata vasten. Kuuset punovat oksista holvin ylleni. Iltahämärään tummuva maa on horteessa. Lehdet jäätyvät kiinni selkääni, huurteiseen nurmeen painuu ihmisenmuotoinen jälki. Tähän hetkeen jätän kuolleen ruumiini.

Eilen oli viimeinen työpäiväni vanhassa ammatissa.

Olen laittanut jäätyneet lehdet suljetuille silmäluomilleni. Tullut päättämään vanhan. Luomaan kuoren, hylkäämään entisen. Tässä hetkessä synnyn uudelleen.

Kuumassa saunassa kohmettunut keho lämpenee ja vertyy. Sulaa koivuntuoksuisiin lauteisiin. Yrttivihta. Öljyllä voideltu pää.

Illan varjot pitenevät ikkunassa.
Silti on elämän aamu.

Juon maljan tälle hetkelle.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Low Magick

It's All in Your Head ... You Just Have No Idea How Big Your Head Is

Lon Milo DuQuette on ehkä viihdyttävin, ehkä hauskin, ehkä yksi pätevimmistä ja ehdottomasti yksi pähkähulluimmista seremoniamagian harjoittajista. Valkopartainen taatto ei arkaile kertoa, miten maagisten työvälineiden valmistus aiheuttaa kotona keittiöpalon ja saa perheen kissan kynsimään vaimon verille.

Low Magick. Siinäpä nimi kirjalle, joka on kaikkea muuta kuin alemman tason magiaa. Lon Milo seikkailee katolisessa koulussa Goetian henkilöolentoja karkottaen ja valmistaa seremoniallisen magian välineitä kotikeittiössään kynttilänjämistä. Hän ei pelkää heittäytyä päiväkausien rituaaleihin, eikä pistää itseään peliin kirjoittaessaan huumorintajuisesti hurjimmistakin mokistaan. Magian ohella hän opettaakin lukijalle läksyn  häpeän turhuudesta.

Kirja on samantapainen kuin DuQuetten elämäkertateos My Life With the Spirits, mutta selkeämmin teemoitettu niin, että kukin kertomus opastaa johonkin aihealueeseen, esimerkiksi I Ching -oraakkelin käyttöön. Tavalliselle tallaajalle kirja on mielenkiintoinen kurkistus seremoniallisen maagikon hurjaan maailmaan, jossa karkotetaan demoneita omassa olohuoneessa. Hui!



torstai 17. marraskuuta 2011

Uuden edessä

Yksitoista vuotta takaperin lähdin opiskelemaan kuvataiteilijaksi. Se kuulosti kivoimmalta vaihtoehdolta sillä paikkakunnalla, jolle olin juuri seurustelukumppanin perässä muuttanut. Työllistymisellä en päätäni vaivannut, pääasia, että opiskelu oli hauskaa.

Kahdeksan vuotta sitten olin ensimmäisessä työpaikassa tutkimuslaitoksessa. Työilmapiiri oli karsea ja painostava, mutta väänsin pitkiä päiviä ja yritin olla mieliksi kaikille. Iltaisin pakenin stressaavaa työilmapiiriä pänttäämällä seremoniallista magiaa ja kabbalaa viiden kirjan viikkotahtia.

Kuusi vuotta sitten siirryin mukaviin viestintäalan töihin viideksi vuodeksi. Kolmisen vuotta sitten aloin myös tehdä koulutus- ja konsultointikeikkoja ja perustin oheen oman yrityksen. Kaksi vuotta tein kolmea työtä yhtä aikaa, mutta olin samalla tyytymätön työmäärään. Vaikka rahaa kertyi, oli omaa aikaa hyvin vähän… enkä oikeastaan tehnyt niitä asioita, joita halusin.

Vajaa vuosi sitten aloitin nykyisessä työssäni muutettuamme pääkaupunkiseudulle. Muutama kuukausi sitten stressi sai mahani ärtymään ja oireilemaan. Ramppasin lääkäreiltä toiselle varmana, että vatsassani asuisi ameeba ja helikobakteeri ja suolistomatoja. Samaan aikaan iski pari kuukautta kestänyt sitkeä flunssa. Väsyin töihin totaalisesti. Ei enää kokouksia, ei työmatkoja, ei tiedotteita, ei yhtään uutisjuttua, ei edustamista, ei toimistotuoliin puutumista.

Kaksi viikkoa sitten otin loparit.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Ensin opiskella koko nuoruus, sitten tehdä töitä saavuttaakseen työkokemusta, jotta voisi saada taas uuden työpaikan ja parempaa palkkaa ja lisää vastuuta ja stressiä ja taas vaihtaa työpaikkaa ja olla joustava ja tehdä itsensä tarpeelliseksi ja luopua vapaa-ajastaan työmatkojen vuoksi.

Ja yhtäkkiä on vain väsymys ja yöllä ajatuksissa kierivät työasiat. Eikö työn pitänyt olla välttämätön pieni paha, jolla kerätään rahaa elämisen ylläpitoon ja kivoihin harrastuksiin? Koska se nielaisi kaiken? Minne hävisivät harrastukset?

Mitä haluan elämässäni todella tehdä?
En ainakaan istua toimistossa enää yhtään päivää.

Mitä nyt teen?
Olen luottavainen. Elämä kantaa. Elämä johdattaa.
Kirjoitan.
Teen sitä, mitä todella haluan elämässäni tehdä.
Luovun. Luovun. Luovun.
Päästän irti.

Aika vähällä pärjää, kun keskittyy olennaiseen.
Olen uuden edessä.
Avoin kaikelle.

AUM ja Zazen

Viime päivinä olen kokeillut kahta varsin erilaista meditaatiota. Zen-buddhalaiseen Zazen-meditaatioon osallistuin ekumeenisessa eri uskontoja ja filosofioita kokoavassa seminaarissa. Meditaatio-ohjaaja opasti meitä istumaan oikein, hengittämään oikein, laskemaan hengityksiä. Zazenilla pyöritään kehittämään tarkkaavaisuutta ja läsnäoloa.

Yksi…kaksi…kolme…varvasta kutittaa… yksi…kaksi…hengitänköhän tarpeeksi rauhal…yksi…kaksi… Eipä tuosta tekniikasta osaa paljoa tuumata viiden minuutin kokeilun jälkeen. Muistuttihan se kynttilänliekin tuijottamista, kolmanteen silmään keskittymistä tai hengityksen rytmiin keskittyvää meditaatiota. Varmaan alussa mieli keskittyy kauan laskemiseen eikä saavuta meditatiivistä tilaa. Numeroita. Kielellistä. Kunnes pääsee numeroiden taakse ja hiljaisuus kasvaa.


AUM-meditaatio on sosiaalinen meditaatio, jossa toisia ihmisiä käytetään peileinä. Ja hikisinä halinalleina! 14 vaiheen läpi röykyttävä meditaatio pisti huutamaan vihaa ja raivoa, rakastamaan, tanssimaan, antamaan anteeksi ja halaamaan muita osallistujia noin kahdeksankymmentä hikistä kertaa.

Oletusajatukseni oli, että monipuolisen tunneskaalan läpikäyvä höykytys jyräisi kropan väsyneeksi ja aivokäyrän nollaksi, jonka jälkeen istuisin tunnin paikallani täydellisessä tyhjyydessä ja harmoniassa.

Ei sen ihan niin mennyt. Sisäinen erakkoni ja misantrooppini taisi häkeltyä kaikesta halaamisen määrästä ja päädyin aika pinnallisesti seuraamaan itseä ja muita ulkoapäin. Nyt tehdään näin. Tuo tekee noin. Äh, miksi analysoin enkä sula kokemukseen. Miksi en pääse syvemmälle, miksi keskityn siihen miten ihmisten hiki haisee ja tuntuu ällöttävältä. Miksei mieli ole hiljaa. Ole hiljaa. Ole läsnä. Lopeta.

AUM-meditaation vaikutus alkoi oikeastaan vasta pari päivää myöhemmin. Huomasin olevani ihmisvirrassa avoimempi. Kohtaavani ihmisiä, potentiaalisia halattavia. Näkeväni ihmisen vastaantulijassa. Näkeväni hyväntekijän vieraan kasvoissa. Huomasin nauravani kovempaa. Hiljaa paikallaan oleminen tuntui syvemmältä ja levollisemmalta.

AUM-meditaatiosta on varmasti apua ihmisille, jotka haluaisivat purkaa stressiä, tunnistaa ja ilmaista tunnetilojaan selkeämmin ja päästä estoista toisten ihmisten lähestymisessä. Halaaminen voi olla yllättävän eheyttävä ja parantava kokemus. Tai päinvastoin. Mutta sekin opettaa itsestä.

Pidin AUMia enemmän sosiaalisena peilinä kuin mieltä hiljentävänä röykytyksenä, johon monivivahteinen voimaeläintanssi, voodoo-henkinen tanssirituaali ja kiihkeäsykkeinen rummutus toimii minulla hyvin. Myös tärinätranssi ja polvikeinunta siinä ohessa väsyttävät kropan niin, että sen jälkeinen meditaatio tai mielikuvamatka on syvä vajoaminen sanojen tuollepuolen, äärettömään kokemuksen universumiin.



tiistai 8. marraskuuta 2011

Voimaeläimen vaihtuminen

Shamanismin harjoittajan apuhenki on usein eläinhahmoinen. Voimaeläimen käsite on tuttu kaikille shamanismiin syventyneille. Mutta mitä sitten, kun vanha-rakas-tuttu voimaeläin kertoo ottavansa loparit ja rekrytoi tilalle uuden eläimen?

Vanha voimaeläimeni oli vuosien ajan läheinen kumppani. Se manifestoitui usein tähän todellisuuteen. Kulki vierellä, kujeili ja opetti. Yön hämärinä tunteina rummun kumussa otin eläimen hahmon ja juoksin metsissä haistaen sen kuonolla ja näkien sen silmillä. Se oli minussa ja minä olin se. Lomittain. Ja sitten se ilman mitään varoitusta kertoi muuttavansa erääseen rituaaliesineeseeni. Ja muutti, ilman irtisanomisaikaa.

Se oli opettanut läksynsä, elämänvaihe oli muuttunut ja uusi eläin toisi uudet opetukset mukanansa. Eläin, jota olin aina vierastanut ja hieman pelännytkin. Eläin, jonka kanssa nyt viimeiset pari vuotta olen elänyt arastellen. Se on tuonut mukanaan erilaisia henkisen elämän ulottuvuuksia, kuten joogisen elämäntavan. Mutta samalla shamanismin harjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Ehkä senkin vuoksi, että arkailen uutta eläintä. En koe samanlaista kaipuuta sen luokse kuin edeltäjänsä.

Nyt kun tarkemmin asiaa tuumailen, en tiedä onko shamanismin harjoittamisen välttely ollut oikea ratkaisu. Tunnen itseni irrallisemmaksi ja huonovointisemmaksi ilman säännöllistä yhteyttä shamanistisiin maailmoihin ja harjoitteisiin. Ehkä olisi viisaampaa suhtautua uuteen eläimeen kypsemmin ja päättää tutustua siihen oikein huolellisesti ajan kanssa. Sillä on varmasti elämälleni paljon annettavaa, kun se on aiheuttanut tällaista välttelyä. Usein kun hankalia ja haastavia asioita tulee vältelleeksi.

lauantai 27. elokuuta 2011

Elokuun värejä

Ensimmäiset kurpitsat!
Oranssit. Keltaiset. Vihreät.

Tyrnit räjähtivät auringossa pensaisiin.
Olisi kai pitänyt poimia, mutta metsä on vienyt meidät päiviksi ja viikoiksi.

Syksy näkyy muutoksina unimaailmassa. Enneunia. Merkkejä. Tietämistä.
Kesän kepeys vaihtuu vanhoihin suoniin, jotka tunkeutuvat mullan läpi maan ytimeen.
Juuret. Rumpu. Rytmi.


maanantai 8. elokuuta 2011

Mätäkuun juttuja

Heinäkuun lopulla varoittelin mätäkuusta, jolloin haavat eivät parane ja tulehdukset vaanivat. Ja kylläpäs nyt onkin sairasteltu tulehdustaudit, mahataudit ja yskät. Lomalla ei pahemmin hötkyillä, kun 70 % ajasta makaa punkassa.

Onneksi ne 30 % sai olla terveenä kiertäen Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Herätä Venetsiassa kirkonkellojen kumuun. Istua ikkunalaudalla ja katsella kanaaleihin kajastavia värikkäitä lasilyhtyjä. Nukkua pitkään Alppien raikkaassa vuoristoilmassa. Haistella kuustenlatvoja Saksan korkeimmalla vuoristotiellä. Kolistella junalla koko Itävallan halki. Ihanaa!

Mutta sairastaminen. Se kyllä nöyrryttää ihmisen ja pistää miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ja punkkapotilaana sairastaminen vieläpä antaa aikaa pohtia elämänsä nuotteja. Viime päivityksessä mainitsemani Irti Oravanpyörästä -kirja taisi sysätä mielessä liikkeelle seikkailullisia ajatuksia tulevaisuuden varalle. Juuri kun olin mielessäni tullut tulokseen, että olen tyytyväinen nykyisiin työkuvioihini, huomaan rupattelevani pääni sisällä, että ehkäpä voisinkin kouluttautua uuteen ammattiin, jota voisi tehdä missäpäin maailmaa vain. Ja vähän seikkailla. Ja pärjätä vähemmällä.

Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.

Matkoilla törmäsin monta kertaa yhteisöllisyyteen, empatiaan ja avuliaisuuteen. Suomeen palattuani blogeissa ja lehdissä korostui nyt jotenkin erityisen räikeästi yksilökeskeisyys ja minä-minä-maailma. Sen kirvoittamana haastan kaikki elämään piirun verran enemmän me-me-vinkkelissä, toisia tsempaten, auttaen ja rakastaen. Hyväntekeväisyyttä, jakamista, jeesaamista. Vaikka itsekehitys olisi tärkeää, on kimppahalillakin paikkansa!


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Magiaa vai tekoja?

Jos hurautan aikakoneella taaksepäin reilut 10 vuotta, löydän parikymppisen meikäläisen opiskelemassa innolla wiccaa ja shamanismia. Suhteeni magiaan ja elämänhallintaan oli silloin varsin toisenlainen. Ajattelin, että magia on tahdonvoimalla asioihin vaikuttamista. Tämä ilmeni pääasiassa simppelinä loitsuina, joissa poltettiin vaikkapa täysikuulla oikean väristä kynttilää halutun asian toteuttamiseksi.

Luonnonuskontoihin ja magiaperinteisiin tutustuessa halu kokeilla erilaisia loitsuja ja maagisia työskentelyjä oli valtava. Mikäs sen ihanampaa, kuin sekoitella kuunvalossa tuoksuviä yrttiöljyjä, voidella niillä kynttilöitä ja istua piirissä keskittyen haluamaansa asiaan. Jossakin vaiheessa ajatusmaailma muuttui ja simppelimpi magia jäi vähemmälle.

Myöhemmin ajateltuna monet loitsuilla toteuttamani asiat olivat sellaisia, jotka olisi voinut toteuttaa myös konkreettisia tekoja ja muutoksia tekemällä omassa arjessa ja toiminnassa. Tokihan maagiseen tekoon keskittyminen kristallisoi omia ajatuksia ja tavoitteita, ja toimii sysäyksenä tehdä konkreettisia muutoksia elämässä. Nykyään vain lähden liikkeelle niistä konkreettisista teoista. Mitä enemmän muokkaan teoillani elämääni haluamani kaltaiseksi, sitä vähemmän oikeastaan tarvitsen magiaa.

Näen maagikon toteuttavan itseään silloin, kun hän ei elä unessa totuttuja kaavoja toistaen, vaan näkee skarppina elämänsä kenttänä, jossa lähes kaiken voi muuttaa. Magia ei kuki yksittäisissä riiteissä vaan väreilee kaiken taustalla tietoisena tapana elää. Magia on tarkkaanharkittuja suuntia, hiottuja muutoksia ja silti hyppyjä intuition johdattamana. Harva tajuaa, miten paljon elämäänsä voi vaikuttaa omalla asenteella, seurustelukumppanin, työpaikan, asuinmaan, ruokavalion, lukemansa kirjallisuuden ja ajankäyttönsä valinnalla.

Maagiselle rituaalilla voi olla paikkansa silloin, kun on arkitodellisuudessa tehnyt kaiken voitavansa. Loitsu tai rituaali voi antaa tarvittavan sysäyksen, joka viimeistelee askeleet haluttuun suuntaan. Meidän huushollissa tehtiin viimeksi suurempi maagis-uskonnollinen rituaali vuodenvaihteessa, jolloin valjastimme voodoon keinoin tietyn jumaluuden varageneraattoriksi tuottamaan  lisäpotkua työnhaun loppumetreille. Kuukauden sisällä me molemmat saimme uudet työpaikat ja uuden kodin.

Sitä en osaa sanoa, oliko toiveittemme toteutuminen tekojemme ansiota, voodoo-rituaalin ansiota vai kundaliinijoogan vauraus-työpajan saldoa... ehkä kaikella oli oma vaikutuksena? Mutta pääasia oli tahdon toteutuminen ja kaikkien keinojen käyttäminen sen eteen.

Eli jos mietin, teenkö loitsun sen eteen, että saan uuden työpaikan, laitan ensin kuntoon kaiken arkitodellisuudessa: hion cv:stä täydellisen, teen kuvallisen portfolion ja nettisivuston osaamisestani, käyn kampaajalla ja hankin väripsykologisesti työhaastatteluun sopivan vaatteet, laitan hakemuksia avoimiin työpaikkoihin + lähemmäs 100 avointa hakemusta sopiviin firmoihin. Työhaastattelun koittaessa valan itseeni pienessä maagis-meditatiivisessa rituaalissa vahvan karisma-auran, joka henkii sopivuuttani ja tahtoani saada työpaikka.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Won't you ride my white horse?

Pyykkipäivä. Marjahillopäivä. Toripäivä.

Ylihuomenna alkaa mätäkuu.
Silloin ei kuiva pyykki. Ei umpene haavat.
Älkääpä astuko naulaan.

Ylihuomenna alkaa loma.
Saksa. Itävalta. Italia.
Jooga. Tanssi. Meri.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Yellow Lady, Scarlet Woman

Alkemiaa arkeen

Alkemian juuret johtavat hellenistisen ajan Aleksandriaan 100-luvulle. Kiinassa alkemia kehittyi kolmisensataa vuotta aiemmin. Varhaiset alkemistit taisivat metallurgiaa ja pyrkivät jalostamaan epäjaloista metalleista kultaa. Mittalasien kautta haettiin siis fyysistä rikastumista ja materian kautta vaurastumista.

Myöhemmin filosofian ja maagisten järjestelmien kehittymisen myötä alkemiasta tuli henkis-maagisen kehittymisen väline. Enää ei pyritty loihtimaan astioihin kultaa tai ikuisen elämän eliksiiriä, vaan pyrittiin jalostamaan omaa mieltä. Henkisesti ja maagisesti yhä puhtaampaa ja täydellisempää ihmistä. Alkemistinen prosessi oli metafora henkisen kehityksen tielle.

Henkisestä ja maagisesta alkemiasta löytyy paljon mielenkiintoista kirjallisuutta asiasta kiinnostuneille. Myös monien länsimaisten magiajärjestöjen opetuksissa alkemialle on annettu painoarvoa. Alkuun pääsee myös ihan simppeleillä harjoituksilla:

Ydinominaisuuksia kirkastaminen

Pohdi, mitkä ovat kolme ydinominaisuuttasi, joita haluat kirkastaa. Ominaisuudet voivat olla luonteenpiirteitä tai toimintamalleja. Älä mieti millainen sinun pitäisi muiden mielestä olla, vaan pohdi mitä asioita vilpittömästi itse arvostat itsessäsi. Kirjaa nämä kolme asiaa ylös. Mieti lopuksi, millaisilla toimenpiteillä ja arjen teoilla lähdet konkreettisesti toteuttamaan tavoitettasi. Pidä päiväkirjaa, johon kirjoitat tavoitteesi ja seuraat etenemistä.

Voit myös tehdä erillisen listauksen niistä kolmesta luonteenpiirteestä, joista haluat muiden muistavan sinut. Listalle voi päätyä samoja asioita kuin edellisessä pohdinnassa – tai ihan muunlaisia piirteitä. Tee päiväkirjaan samanlainen seuranta siitä, miten onnistut jalostamaan haluamiasi piirteitä. 

Esimerkki: Haluaisit, että ihmiset muistaisivat sinut sydämellisenä ihmisenä. Seurattuasi pari viikkoa käytöstäsi huomaat, että olet usein niin kiireinen työpaikalla, että tulet puhuneeksi ihmisille tavalla, joka on tulkittavissa jopa töykeäksi. Sinulla ei ole myöskään aikaa pysähtyä ja todella läsnäolevasti kuunnella, mitä toisilla on kerrottavana. Havaintosi johtavat oman käytöksen tiedostamiseen. Tiedostaminen on edellytys tapojen muuttamiselle ja uudenlaiselle toiminnalle. 

Ja vielä kun pystyy muuttamaan toimintaansa aidosti sydämestä lähtien ja iloisesti, niin tulokset alkavat näkyä alkemistisina hedelminä.

Ydintaitojen jalostaminen

Kirjaa ylös seuraavaksi kolme ydintaitoasi, joita haluat jalostaa elämässäsi. Missä asioissa olet hyvä tai haluaisit olla hyvä?  Mihin taitoihin haluaisit keskittyä niin, että voit jalostaa taitosi huippuunsa? Teen taas kirjallinen suunnitelma ja seuraa etenemistä päiväkirjan avulla. Raivaa aikaa ydintaitojesi jalostamiseen, ruoki niitä ja luota itseesi.

Muista toki myös se, että alkemistien kammioissa on kautta aikain myös pöllynnyt ruutia ja tapahtunut räjähdyksiä. Alkemistiset prosessit tuprauttelevat usein mielen perukoilta ilmoille höyryä ja rikinkatkuja. Siellä missä jalostetaan kirkasta kultaa, ovat varjot myös syviä ja pitkiä. Pinnalle nousee tarpeita luopua, leikata, karsia ja poistaa. Uuden raivaaminen karsii pois vanhaa.




tiistai 5. heinäkuuta 2011

Rohtorautayrtistä rautajuomaa

Eilen tuli takakansi vastaan Pirjo Saarnian Ruoan terveysvaikutukset -kirjasta. Hän ehdotti, että rautalisää ravintoonsa kaipaava voisi haudutella teetä rautayrtistä ja nauttia rautalisän näinkin luonnonmukaisesti. Kasvia ei saa käyttää raskaana tai imettäessä, sillä se voi lisätä keskenmenon riskiä. Toisaalta kätilöt ovat käyttäneet kasvia synnytyksen aikana voimistamaan kohdun supistuksia.

Rohtorautayrttiä (Verbena officinalis) löytää kaupasta kuivattuna myös nimellä verbena tai vervaine. Sitä myydään myös puutarhoilla perennakasviksi, mutta en osaa arvella, onko puutarhakukaksi jalostettu kasvi yhtä hyvin ravinteikas ja turvallinen kuin rohtokasviksi kasvatettu ja kuivatettu. Rautayrttiteen käyttäminen luonnonmukaisena rautalisänä kuulosti mielenkiintoiselta, koska joskus pillereinä kokeilemani rauta- ja magnesiumlisät tuntuvat pistävän aina vain vatsan sekaisin.

Yrttiä kannattaa haudutella iltateeksi, sillä se on vaikutuksiltaan rauhoittava ja unettava. Joidenkin mielestä se stimuloi seksuaalisesti ja toimii lemmenrohtona. Se auttaa myös suussa oleviin tulehduksiin ja ienongelmiin. Rentouttava vaikutus tulee ilmeisesti hermoston kautta, sillä kasvi elävöittää koko hermoston yleiskuntoa. Kirjallisuudessa löytyy myös mainintoja käytöstä kuumelääkkeenä, migreenin hoidossa, munuaiskivissä ja hengitystievaivoissa. Ulkoisesti kasvipakkauksen voi laittaa hoivaamaan palovammoja, ihovaurioita ja ruhjeita sekä kolottavia hermoja.

Maaginen rautayrtti

Rautayrtti on maagis-uskonnollisesti varsin voimakas kasvi. Sen nimi liittyy monessa kielessä rautaan tai pyhyyteen. Ja olihan yrtti kelttien druidipapiston, roomalaisten, egyptiläisten ja monien muiden kansojen pyhä kasvi. Egyptissä kasvi tunnetaan Isiksen kyyneleenä. Egyptin mytologiassa jumalatar Isis itki niin hartaasti Osiriksen menetystä, että hänen kyyneleistään syntyi rautayrtin taimia. Persiassa maagikot tervehtivät nousevaa aurinkoa pidellen alastomana käsissään rautayrttikimppuja.

Kasvilla kuuluu olevan taipumus nostaa myös kirjailijan väsynyt kynä tuottamaan luovaa tekstiä! Sitä on kautta aikain käytetty lisäämään luovuutta. Kasvin ajatellaan maagisessa käytössä lisäävän rituaaliesineiden voimaa, joten sitä voi sekoittaa öljysekoitukseen, jolla pyhittää ja puhdistaa rituaaliesineistöä. Jos kasvin mytologinen ja maaginen puoli kiinnostaa, niin kannattaa lukea Sinikka Piipon kirja Kasvien salaiset voimat, jossa rautayrttiä käsitellään monipuolisesti viiden sivun verran.

No maistuiko?

Hauduttelin kuivattuja rautayrtin lehtiä kuumassa vedessä reilun vartin verran. Maku oli miellyttävä, kuin jalompi versio siankärsämöstä, aavistuksen liitumainen ja kamomillaakin tapaileva. Mausta on helppo saada tuntuma kasvin unettavasta vaikutuksesta.

Toistettakoon vielä uudestaan; älä käytä rautayrttiä raskaana ollessasi, sillä se voi olla abortoiva. Kasvia ei pidä myöskään käyttää, jos maksassa, munuaisessa tai sydämessä on ongelmia. Liian iso annostus voi aiheuttaa pahoinvointia. Kasvi voi myös herkistää auringonvalolle.


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Nyt lääkekaappi kuntoon

Nokkonen alkaa tuottaa siementä. Keräsin kokonaisia kasveja kuivumaan takapihan kuusikon varjoista. Jauhan kuivanneet kasvit viherjauheeksi talvea varten. Peltokortteesta, nokkosesta ja fenkolista voi haudutella kesäriennoissa käheytynyttä kurkkua hoivaavaa rohdosteetä.

Koti on vihersisustettu. Pisteliäs nokkonen makaa saunanlauteilla kuivumassa. Olohuoneen viiniarkku on saanut mustaherukanlehtipeitteen. Keittiössä on valtavilla tarjottimilla voikukanlehtiä ja poimulehteä. Makuuhuoneeseen keräisin laventelinippuja, jos laventelia lähistöllä kasvaisi. Vintillä on niin kuuma, ettei sinne jaksa kavuta kolmenkympin helteillä edes meditoimaan.

Elämä on siirtynyt pihalle, aurinkoon, merelle, tammien ja lehmusten alle.
Levittelen pihapöydälle Pohjois-Italian karttoja, kasvisruokakirjoja, Venetsian valokuvakirjoja...



perjantai 1. heinäkuuta 2011

Unelmista toteutukseen!

Ennen moni sellainen harjoitus ja oman mielen ronkkimistehtävä laskettiin magiaksi, joka nykyään on peruskauraa elämänhallintaoppaissa. Maagikko erosi tavallisesta Pekka Peruskansalaisesta, koska hän Tiedosti. Hän osasi analysoida itseään. Hän osasi kultivoida todellista Tahtoaan ja manifestoida sen haaveista todeksi.

Voiko unelmat ja haaveet toteuttaa heti? Vaatiiko haaveittesi elämä lottovoittoa tai sapattivuotta? Tällä helpolla harjoituksella pääsee alkuun oman elämän kartoittamisessa ja jäsentämisessä. Siispä turvavyö kiinni, reinot jalkaan ja lehtiö käteen. Tee harjoitus vapaasti ja rennosti assosioiden, älä mieti ja analysoi liikaa.

Listaa paperille:
Mitä tekisit, jos sinulla olisi yksi vapaapäivä lisää viikossa?
Mitä tekisit, jos voittaisit miljoona euroa?
 























Valmis lista isketään teipillä seinään ja otetaan askel taaksepäin. Silmäile mitä asioita olet listannut ylimääräiselle viikonpäivälle. Sen jälkeen mieti, miten voisit antaa haluamallesi asioille lisää aikaa arjessasi jo nyt, ilman ylimääräistä vapaapäivää? Jos unelmasi olisi vapaapäivänä kävellä merenrannalla ja meditoida, pyri varaamaan asialle aikaa jo nyt.

Entäpä miljoonan euron summalla toteuttamasi asiat? Haluaisitko kirjoittaa reseptikirjan ja matkustella? Kaipaatko taukoa töistä ja aikaa kuntoilulomalle? Kysy itseltäsi taas, miten voisit toteuttaa haluamiasi asioita jo nyt; voisitko säästää rahaa tai lomapäiviä haluamaasi asiaa varten? Mikset tekisi reseptikirjaa jo nyt? Raivaa tilaa kirjoittamiselle nyt. Älä odota eläkettä, seuraavaa lomaa tai lottovoittoa.

Tehdessäni listaukset huomasin, että molemmista lapuista löytyi hyvin samanlaisia asioita. Ne liittyivät pääasiassa joogaan, kirjoittamiseen ja matkustamiseen. Ja mitä ihmettä! Valtaosa asioista oli sellaisia, joiden toteuttamiseen ei tarvita vapaapäivää, miljoonaa euroa tai muuta ihmeellistä. Onneni on tässä, haaveeni ovat toteutettavissa heti, kunhan vain vähän järjestelen ajankäyttöäni. Jos asiat ovat todella tärkeitä, priorisoit niille aikaa ja mahdollisuuksia.

Ja ehkä huomaatkin, että jokin vanha haaveesi ei enää kanna. Vaikka olisit aina halunnut olla kirjailija, et viitsikään kirjoittaa pitkäjänteisesti, eikä kirjoittamiseen käyttämäsi aika tunnu mukavalta. Fiilistele, kokeile, toteuta ja karsi! Nauti ja tee sitä, mitä sydämesi haluaa. Tee se nyt, älä odota eläkeikää.

Onnellisuuden tunne on suorastaan huumaava, kun sisäistää, että mikä tahansa on mahdollista, kun löytyy halua toteuttaa haaveet heti. Enää ei haikaile kohti epämääräistä sitten-kun-aikaa, vaan elää tässä hetkessä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Erilainen saunavihta

Mittumaarin kunniaksi sauna on kuurattu puhtaaksi mäntysaippualla. Eteishuoneen puisessa kattoparrussa kuivuvat yrttikimput. Ikkunalaudalla on vanhoja lasilyhtyjä kynttilöineen. Sauna on pyhättö, meditatiivinen puhdistumisen paikka, joka puhdistaa mielen ja ruumiin.

Saunan rooli on maagis-uskonnollisella polullani ollut usein rituaaliin valmistava ja tunnelmaa nostattava. Huolellinen peseytyminen ja tietoinen läsnäolo petaavat mielen valmiiksi seremoniaan, pitkään meditaatioon tai vaikkapa shamaanimatkaan.

Saunassa yhtyvät tuli, vesi, ilma ja maa. Oikein sairaana ei jaksa muuta kuin rojahtaa lauteille, voidella itsensä parantavilla yrttiöljyillä ja laulaa Suomen kansan wanhojen runojen manaussanoilla tautia hauen suolen mutkaan, kipuvuoren ytimeen ja mihin milloinkin. Vihtominen on vanha tapa tuottaa monotonista transsaavaa liikettä ja muuttaa kevyesti mielentilaa.

Vihta kannattaa valita kulloiseenkin tarpeeseen sopivasti yhdistelemällä kasvin fyysisiä vaikutuksia ja maagisia vastaavuuksia. Vaikutus vahvistuu, kun samasta kasvista haudutetaan ennen saunaa teejuoma. Lehtiä ja kaarnaa voi laittaa yrttipakkauksiksi keholle ja kasvia voi asetella löylyhuoneeseen vesiastiaan tuomaan tuoksua. Meillä vihdottiin tänä juhannusviikonloppuna maitohorsmavihdalla.

Koivu:
elementti: vesi, jumaluudet: Thor, Ominaisuudet: suojelu, exorsismi, puhdistaminen. Koivunoksia on käytetty kautta aikain karkottamaan pahoja henkiä ihmisestä vihtomalla. Auttaa reumaattisiin vaivoihin ja nivelkipuihin.

Haapa:
elementti: ilma, ominaisuudet: suojelee varkauksilta, parantaa puhetaitoa ja ilmaisukykyä. Haapa on antiseptinen kasvi, joten se sopii puhdistamaan ja miestenvaivojen tukihoitoksi.

Pihlaja:

elementti: tuli, jumaluudet: Thor, ominaisuudet: psyykkiset voimat, parantaminen, voima, menestyminen, suojelu. Pihlaja on ollut pitkään Suomessa yksi pyhistä puista. Se sopii esimerkiksi naiseuteen ja hedelmällisyyteen liittyviin riitteihin.

Tammi:

elementti: tuli, jumaluudet: Dagda, Dianus, Jupiter, Thor, Zeus, Herne, Janus, Rhea, Cybele, Hekate, Pan, Erato, ominaisuudet: suojelu, terveys, vauraus, paraneminen, potenssi, hedelmällisyys, onni. Tammi on esimerkiksi Baltiassa ja Brittein saarilla pyhä puu, joka liitetään moniin voimakkaisiin jumaluuksiin ja ukkoseen. Tammivihta sopiikin voimannostajaksi ja maskuliinisen energian välittämiseen.

Saarni:
elementti: tuli, jumaluudet: Uranus, Poseidon, Thor, Woden, Neptunus, Mars, Gwydion, ominaisuudet: suojelu, terveys, mereen liittyvät rituaalit, vauraus. Saarni tunnetaan skandinaavisessa mytologiassa aasauskoisten elämänpuuna eli maailman keskusakselina.

Kataja:
elementti: tuli, ominaisuudet: suojelu, varkauksien esto, rakkaus, exorsismi, terveys. Kataja on hyvä reuma- ja iskiaskipujen hoitaja, joka auttaa monenlaisissa kiputiloissa. Se poistaa kehosta nestettä ja palauttaa lihakset raskaiden fyysisten liikuntasuoritusten jälkeen. Katajavihta voi ärsyttää ihoa, joten kokeile vain hyvin varovasti!

Mänty:
elementti: ilma, jumaluudet: Cybele, Pa, Venus, Attis, Dionysos, Astarte, Sylvanus, ominaisuudet: parantaminen, hedelmällisyys, exorsismi, vauraus. Mäntyvihta tai löylyhuoneeseen vesimaljaan asetellut männynoksat auttavat hengityselinvaivoissa ja avaavat keuhkoputkia. Se myös desinfioi ja virkistää.

Lue lisää saunamagiasta

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Aurinkoista mittumaaria

Kultaisena hehkuvaa hunajaa. Kypsinä valuvia mangoja. Kirpeitä tyrnimarjoja. Säkkipillimusiikkia. Savusauna ja tervan tuoksu. Vihdottu höyryävä selkä. Muutama jooga-asana laiturilla. Mittumaari, auringon ja keskikesän juhla. Hunajainen sima ja paljaat varpaat nurmikolla. Oranssia. Punaista. Keltaista. 

Kiedon ympärilleni leiskuvia värejä. Asettelen lautaselle samoja. Hengitän. Makaan lämpöisellä nurmikolla. Sellomusiikki ja jyrisevät rummut painavat selkää maahan. Läpi maan, ytimeen, multaiseen, kiviseen, syvään kallioon. Punamultaa. Pyhää suitsukkeen savua.

Aurinko ja elämänvoima lataavat koko kroppaan täyttä potentiaalia. Jäntevä, lihaksikas, gaselli, leijona, venyvä ja voimakas. Haaleansininen taivas repii myrskypilviä horisontista. Salamat etäällä, tuli nuotiossa. Aurinko ruokkii luovuutta. Mikä tahansa on mahdollista, tässä hetkessä.

np: Arkona - Goi, rode, Goi!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Takapihalta syötyä

Olin kai edellisessä elämässäni laama tai vuohi. Jos se on vihreää, pistän sen suuhuni. Jos se kasvaa takapihalla, se päätyy lautaselle. Voi miten tykkään omasta vehreän vihreän rönsyilevästä takapihapuutarhasta!

Kevät-kesällä paperipussien kätköihin ja lasisiin yrttipurkkeihin on kertynyt vihreitä ystäviä kiihtyvällä tahdilla. Voikukanlehteä perusteeksi ja nestettä poistamaan, mustaherukanlehteä tuomaan teehen ihanaa aromia ja hellimään kurkkua. Siankärsämön lehteä olen kerännyt suoraan viherpirtelöitä rikastamaan - kasvi kukkii vasta myöhemmin ja päätyy sitten vasta kukintoineen kuivatuksi. Nokkosen sukulaista valkopeippiä on jemmassa ahvistavaksi kasviksi viherjauheisiin, ruusun terälehtiä keräsin pääasiassa saippuantekoa silmällä pitäen - mutta tulipa niistäkin osa syötyä. Peltokorte auttaa iho-ongelmissa, joten sitäkin poimin hieman talteen. Maitohorsma on myös yksi yleisesti viherjauheissa ja teeaineksena käyttämäni mieto yrtti.

Kaikkia mainitsemiani on hurahtanut vaihtelevasti päivittäin viherpirtelöihin. Sillä kun päättää päivänsä tai aloittaa aamunsa, niin olemus saa kummasti reippautta. "Et kai sää meinaa olla koko päivää noin pirteä" - töissä tuumattiin yhtenä aamuna viime viikolla ;)

Poimulehti oli jo pienenä tyttönä lempikasvini. Kutsuin sitä kissantassuksi. Siltähän tuo näyttää samettisine pintoineen. Kasvin latinankielinen nimi Alchemilla vulcaris kertoo historiasta alkemistien kasvina; poimuiselle lehtipinnalle kertyvistä pisaroista etsittiin ikuisen elämän eliksiiriä. Tokkopa poimulehti elämää ikuiseksi loihtii, mutta se voi kyllä pidentää sitä. Kasvista saa apua kuukautisongelmiin, tulehduksiin, mahasairauksiin ja vyötärölle kertyviin kiloihin.

Uusin tuttavuus on vesiheinä eli rikkaruoho, jota tulee vedeltyä yrttimaan reunalta suoraan salaattilautaselle. Tarkoitus on kerätä näitä ja muita vihreitä nameja koko kesän ajan, syödä mahdollisimman paljon tuoreeltaan, ja säilöä kuivattuna talvea varten.

PS. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja olet vailla vaikkapa näiden kasvien keräyspaikkaa, meidän pihalle Espooseen voi tulla keräämään. Samaan hintaan saa hyvää seuraa ja raparperimehua ja portviiniä!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Blogin kirjoittamisesta


Blogini oli melkein vuoden tauolla, mutta nyt sormet kaipaavat taas kirjoittamista. Tauolla siksi, että elämän aaltoliike veti käpertymään sisäänpäin, erakoitumaan ja maistelemaan uusia ajatuksia yksin. Parin viime vuoden aikana oma sisäinen ääni katosi sosiaaliseen hälinään ja asioiden liialliseeni jakamiseen. Talvi, kevät ja kesä ovat olleet vetäytymistä oman sisäisen keskuksen ympärille.

Ainoa lapsi kasvoi yksin, majan katolla, puissa, kallioilla, seuraten poroja tunturissa, oman sydämen rytmissä. Yksinäisyys, luonnon puhe, lintujen tarkkailu, oleminen, maagiset luonnonesineet, intuitio, hiljaisuus, aaltoilevan metsäjärven ranta…

Toisinaan jakamattomuus on arvokasta. Omat keskeneräiset polut, kudelmat ja ajatukset saavat rauhassa kypsyä omaan muotoonsa ilman, että joku muu poimii ne puoliraakoina makustellen niistä itselleen sopivia ja palauttaen omat ajatuksensa sinulle… mikä taas vaikuttaa omiin prosesseihin vääjäämättä. Moni sanoisi, että eikö tuo ole hyvää sosiaalista oppimista ja vuorovaikutusta. Kyllä niinkin. 

Jakaminen ja ajatusten jäsentely muiden näkökulmaan on sekin paikallaan toisinaan. Siihen päiväkirjat, maagiset projektiseurannat ja blogit ovat oivallisia. Niiden huono puoli on pinnallisuus. Siivu päältä, vähän sivuilta, mutta ei liian syvältä.

Oma ajatusmaailmani, elämäntapani, tavoitteeni ja monet arvoni ovat muuttuneet viimeisen vuoden sisällä ehkä enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. Olen innostunut monista uusista asioista, joita haluan maistella täällä blogissakin. Lempireseptejä raakaruoan ja vegaanisen ruoan maailmasta tupsahtelee tänne teidänkin maisteltavaksenne ja kokeiltavaksenne. Aloittakaa ihmeessä eilisestä mansikkaruusujätskistä!