torstai 17. marraskuuta 2011

AUM ja Zazen

Viime päivinä olen kokeillut kahta varsin erilaista meditaatiota. Zen-buddhalaiseen Zazen-meditaatioon osallistuin ekumeenisessa eri uskontoja ja filosofioita kokoavassa seminaarissa. Meditaatio-ohjaaja opasti meitä istumaan oikein, hengittämään oikein, laskemaan hengityksiä. Zazenilla pyöritään kehittämään tarkkaavaisuutta ja läsnäoloa.

Yksi…kaksi…kolme…varvasta kutittaa… yksi…kaksi…hengitänköhän tarpeeksi rauhal…yksi…kaksi… Eipä tuosta tekniikasta osaa paljoa tuumata viiden minuutin kokeilun jälkeen. Muistuttihan se kynttilänliekin tuijottamista, kolmanteen silmään keskittymistä tai hengityksen rytmiin keskittyvää meditaatiota. Varmaan alussa mieli keskittyy kauan laskemiseen eikä saavuta meditatiivistä tilaa. Numeroita. Kielellistä. Kunnes pääsee numeroiden taakse ja hiljaisuus kasvaa.


AUM-meditaatio on sosiaalinen meditaatio, jossa toisia ihmisiä käytetään peileinä. Ja hikisinä halinalleina! 14 vaiheen läpi röykyttävä meditaatio pisti huutamaan vihaa ja raivoa, rakastamaan, tanssimaan, antamaan anteeksi ja halaamaan muita osallistujia noin kahdeksankymmentä hikistä kertaa.

Oletusajatukseni oli, että monipuolisen tunneskaalan läpikäyvä höykytys jyräisi kropan väsyneeksi ja aivokäyrän nollaksi, jonka jälkeen istuisin tunnin paikallani täydellisessä tyhjyydessä ja harmoniassa.

Ei sen ihan niin mennyt. Sisäinen erakkoni ja misantrooppini taisi häkeltyä kaikesta halaamisen määrästä ja päädyin aika pinnallisesti seuraamaan itseä ja muita ulkoapäin. Nyt tehdään näin. Tuo tekee noin. Äh, miksi analysoin enkä sula kokemukseen. Miksi en pääse syvemmälle, miksi keskityn siihen miten ihmisten hiki haisee ja tuntuu ällöttävältä. Miksei mieli ole hiljaa. Ole hiljaa. Ole läsnä. Lopeta.

AUM-meditaation vaikutus alkoi oikeastaan vasta pari päivää myöhemmin. Huomasin olevani ihmisvirrassa avoimempi. Kohtaavani ihmisiä, potentiaalisia halattavia. Näkeväni ihmisen vastaantulijassa. Näkeväni hyväntekijän vieraan kasvoissa. Huomasin nauravani kovempaa. Hiljaa paikallaan oleminen tuntui syvemmältä ja levollisemmalta.

AUM-meditaatiosta on varmasti apua ihmisille, jotka haluaisivat purkaa stressiä, tunnistaa ja ilmaista tunnetilojaan selkeämmin ja päästä estoista toisten ihmisten lähestymisessä. Halaaminen voi olla yllättävän eheyttävä ja parantava kokemus. Tai päinvastoin. Mutta sekin opettaa itsestä.

Pidin AUMia enemmän sosiaalisena peilinä kuin mieltä hiljentävänä röykytyksenä, johon monivivahteinen voimaeläintanssi, voodoo-henkinen tanssirituaali ja kiihkeäsykkeinen rummutus toimii minulla hyvin. Myös tärinätranssi ja polvikeinunta siinä ohessa väsyttävät kropan niin, että sen jälkeinen meditaatio tai mielikuvamatka on syvä vajoaminen sanojen tuollepuolen, äärettömään kokemuksen universumiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti