Kelttiläisessä kulttuurissa Beltane
oli keväinen tulijuhla. Puoli vuotta Samhainista alkaen oli vietetty
kylmässä ja pimeässä. Beltanen kunniaksi sytytettiin kokot ja
kevät otettiin vastaan luonnon hedelmällisyyttä tulenliekeillä
herätellen. Tänäkin päivänä Beltane on monen pakanan, druidin
ja wiccan suosikkipyhä. Suomessa sitä juhlitaan karkeloiden Vapun
nimellä.
Lasten kanssa pakanallisten vanhojen
juhlapäivien sisältö muodostuu leikin ja ilon kautta. Beltanen
lähestyessä tutkimme heräävää kevättä. Ensimmäinen
muurahainen kömpii polulla. Keltaiset ja violetit kukat ovat
puhjenneet puron varrelle ja tienlaitaan. Aurinko on illalla niin
myöhään näkyvissä, että pienin saa pistää unille yhtä aikaa
sen kanssa. Lausumme yhdessä hyvän yön toivotukset molemmille ja
nautimme lisääntyneestä valosta. Luonnon hedelmällisyys näkyy
kurhertelevina lintuina ja kisailevina jäniksinä.
Suomessa vappuperinteeseen eivät
noidat yhdisty samalla tavalla kuin germaanisessa folkloressa, jossa
noitasapattia vietetään Brocken-vuorella Walpurgisnachtina eli
Valpurinyönä. Kokkoja on kyllä poltettu suojaus- ja
puhdistusriitteinä. Lapissa suuria kokkoja poltetaan juuri vappuna
siinä missä etelässä ne sijoittuvat yleensä juhannukseen.
Vappuun ja Beltaneen kuuluu karnevalistinen henki; syödään
herkkuja, juodaan pää simaiseksi, hankitaan värikkäitä palloja
ja muita koristeita. Lasten kanssa olemme askarrelleet oman pihan
materiaaleista leluja ja suunnitelleet herkullisia leipomuksia.
Beltanen energioista tulee mieleen
Tarot-pakan narri. Koko matka on alussa ja edessä. Kylmän talven
jälkeen askel on kevyt ja suuntaa ilmavasti kohti seikkailuja.
Värimaailmaa sävyttää keltainen, aurinko ja tuli. Narri on
lähellä maagikkoa ja antautuu toismaailmallisuudelle.