Parisuhteen hoitamista

Moni noteeraa voimaeläimensä vain shamanistisella matkalla tarvitessaan opastusta ja apua. Eläin saattaa jäädä arjessa etäiseksi, ellei sitä muista symbolisesti hankkimalla siihen liittyviä koruja, kirjoja tai tekstiilejä kotiin.

Voimaeläin on kuitenkin tärkeä osa ihmisen sisäistä voimaa. Se on persoonallisen voiman ja viisauden kiteytymä, jonka kohtaamme henkimaailmassa. Kaikki hyvät parisuhteet ovat vastavuoroisia. Jos huomaat, että käyt yksipuolisesti tapaamassa eläintäsi vain rumpumatkalla tarvitessasi jotain, suhde painottuu siihen, mitä sinä tarvitset. Vastavuoroisuutta voi lisätä tapaamalla voimaeläintä hänen ehdoillaan, ilahduttaakseen häntä.

Asian merkitys aukeaa menemällä käsitteiden taakse. Voimaeläin-sanassa merkitys on vahvasti ensimmäisellä sanalla. Hän on sinun voimasi. Eläinmuoto on yleinen siksi, että ihminen ymmärtää luontaisesti eläimen signaaleja ja pystyy kommunikoimaan tämän kanssa helpommin kuin kivikunnan kanssa. Puhtaimmillaan sinun voimasi on säteilevää valoa. Eläimen lisäksi hän voi ottaa kasvimuodon, kivimuodon, ihmismuodon tai esiintyä vaikkapa värinä.

Tavatessasi henkistä voimaasi useasti voit huomata voimautumisen siirtyvän osaksi arkea. Jos tapaat voimaa perinteisessä voimaeläinhahmossa, tee shamanistinen matka ja kysy, miten voisit ilahduttaa häntä. Leijonasi saattaa haluta syödä kuppikakkuja tivolissa, kotkasi voi haluta ratsastamaan aasilla kanssasi. Toteuta toive matkalla ja nauti yhdessäolosta.

Joskus voimaeläin haluaa, että toteutat jonkun asian fyysisessä maailmassa matkan jälkeen. Minun voimaeläimeni, minun voimani halusi yölliseen sateiseen metsään, kiipeilemään kallioille ja luoliin. Niinpä puin vaelluskengät yöllä jalkaani ja lähdin ilman keinovaloa pimeään metsään. Tunnustelin tietäni ja kuljin intuition johdattamana. Voimakkaalta tuntuvalla kalliolla visualisoin oman kehoni energian hehkuvana valkoisena valona. Sitten visualisoin eteeni voimaeläimeni puhtaassa voiman hahmossa ja syleilin säteilevää valoa, tuntien syvää rauhaa ja yhteyttä sisimpääni sekä samalla ympäröivään luontoon.

Hiljentymistä luostarissa

Laivan potkurit pyörittävät laiskasti merivettä ja Helsingin silhuetti jää taakse. Laiva kiertää pari saarta, alittaa siltoja ja rantautuu luostarisaarelle. Pian istun ruokapöydässä. Tummanruskeaan kaapuun pukeutunut nunna annostelee kasviskeittoa lautaselle. Syömme hiljaisuudessa.

Kontemplaatio on meditatiivista rukousta, sanatonta yhteyttä jumaluuteen, olemista ja lepäämistä rukouksessa. Luostarisaaren retriitissä etsimme kontemplatiivista yhteyttä mietiskelyn ja joogan avulla. Joogan asanaharjoitus kristillisessä kontekstissa oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus. Meditatiivisen hiljaisuuden lisäksi pyhyys ja hiljaisuus täyttivät minut.

Joogan mukaan kontemplaatiossa ihminen näkee ilman silmiä, maistaa ilman kieltä, kuulee ilman korvia, haistaa ilman nenää ja koskettaa ilman ihoa. Kontemplaatio on tietoisuuden lahja, kaiken todellisuuden sisällä olevaan todellisuuteen heräämistä.

Luostarisaaren rehevä villiintynyt metsä, runsaana kasvavat puutarhakasvit, vanhat narisevat omenapuut ja punakylkiset erakkomajat meren rannalla laskostivat mielen harmoniaan. Istuin rantakalliolla ja sorsanpoikaset kiipeilivät viereeni lepäämään. Lauloimme nunnien kanssa latinaksi Marialle ja merituuli kantoi mukanaan vienoa suolantuoksua, joka sekoittui rantakappelin vesperissä palavaan suitsukkeeseen.

Kevään shamaanimatkalla pyytämäni joogaharjoituksen opaseläin vihreä perhosentoukka ilmestyi joogamattoni kulmalle ja pysyi siinä koko harjoituksen ajan. Nostin sen varovasti kämmenelleni ja kuljetin ulos puunrungolle. Joogasimme vanhassa tallissa metsän keskellä. Katosta roikkui koivunlehtikerppuja. Käsien alla rahisi hiekka, tallissa tuoksui tuore koivuvihta, tervaiset köydet, vuohien maanläheinen haju ja kostea kuusimetsä.

Ekumeenisen luostarin ruokasalissa oli Buddhan patsas ja sen vieressä pieni sufitanssija. Katolinen ja luterilainen perinne rinnan saaren jatulintarhan ja uhrikuusen kanssa. Syvä hengitys joka askeleella, hengitys joka muuttuu rukoukseksi. Metsä, joka avautuu pyhänä tilana ja sydän, joka sulkee tämän kaiken sisäänsä.

”Kontemplaatio ei ole näet mitään muuta kuin Jumalan suomaa salaista, rauhaisaa ja rakastavaa vuodatusta, joka - ellei sitä estetä – sytyttää sielun rakkauden hengellä. Jumala antaa sen silloin kun tahtoo ja sillä tavoin kuin tahtoo. Jumala vuodattaa meihin salaista viisauttaan ilman, että tiedämme milloin ja kuinka hän sen tekee.” – Ristin Johannes, karmeliittasääntökunnan perustaja

Karmeliittojen kautta voi matkata myös Toledon luostariin Espanjaan viikon mittaiselle joogaretriitille, jossa asanaharjoitusta ohjaa suomalainen joogaopettaja. Retriitinomainen vierailu jossakin Itävallan, Italian tai Espanjan luostarissa voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

Täältä voit lukea kristillisestä mystiikasta

Heinäkuun leikkejä

Luonto ja seinäkalenteri käänsivät uuden lehden kerrankin saman yön aikana. Heinäkuun ensimmäinen päivä tuoksui lämpimille kesäkukille, kostean rehevälle metsälle ja pihkalle. Ilman liike pysähtyy kuulaista kesäkuun aamuista, eikä tuuli virvoita samalla tavalla. 

Heinäkuu on laiskakuu. Heinäkuu on leikkikuu. Heinäkuu on matonpesukuu. Talvella henkisyys kaivautui sisäänpäin, etsi jumalyhteyttä ja kaivoi lumeen kanavia rukoukselle. Nyt se räjähtää ulospäin tuhansina kukkivina kasveina, valvoo maagisessa yössä ja puhuu jumalattaren valkeille jäniksille.

Kesän maagisuus väreilee lammen pinnassa. Peilikuvan läpi näkyy maailma, jossa hanhien kyljet ovat hopeata, kultaa ja pronssia. En meditoi lausumalla mantraa. Teen meditatiivista työleikkiä keräämällä kuivia risuja ja puusilppua tyhjiin maitopurkkeihin. Säästöhalkoja elokuun iltoihin.