torstai 19. tammikuuta 2012

Talvennapa metsässä

Talvi kaivoi minut kinokseen, puhalsi metsään ja kiersi kehäksi ympärille lumiset, nuokkuvat puut. Antoi kaveriksi rapean pakkasen ja rätisevän puusaunan. Mutta jätti lumiseen metsään jalanjäljet lammelle, joka väreili jäätymättä ja hengitti pakkasessa.

Shamanistinen seminaari antoi paljon ajateltavaa. Läksyn odottamisesta. Miten ei tarvitse aina kiirehtiä ja edetä, kokea huonoa omaatuntoa paikallaanolosta. Odottamisen taito. Ajoittamisen taito. Ja läksy luottamuksesta henkimaailmaan. Miksi varata niin usein itseen ja asioiden suunnitteluun, kun voi hakea tietoa ja vastauksia henkimaailmasta: miten teen tämän rituaalin? mitkä asiat nyt tarvitsevat huomiota?

Kiitollisuus. Päällimmäinen tunne talviviikonlopusta. Uusi voimaeläin tuli luokse, sulki ovia entiseen, osoitti tehtäviä tässä maailmassa. Askarruttavat symbolit aukesivat toisten matkoista kuunnellessa ja muuttuivat arvoituksista avaimiksi. Avaimiksi tietoon, askeleiksi polulla eteenpäin.

Yhteisössä on voimaa.
Maagisissa metsälammissa on taikaa.
Karjalan korpihunaja sulaa kielelle ja nautin lumesta teemuki tassussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti