Ja kun yritän tavoittaa, kun uskallan puristaa jonkun asian määritelmänä tai ajatustapana paperille, se pakenee minua kuin varkain ja leikittelee nauraen ympärilläni. Kohta huomaan ajattelevani määrittelemästäni asiasta ihan toisella tavalla.
Mikään ei ole pysyvää. Buddhalaista viisautta.
Ammennan hieman buddhalaisuudesta, mutta enemmän kashmirin shaivismista, joka tukee hyvin joogista elämänfilosofiaa. Kerron siitä enemmän sitten, kun olen oppinut lisää ja löytänyt sopivat sanat.
Mikään ei ole pysyvää. Tunnetilat ja mielihalut menevät.
Niiden taustalta löytyy syvä onnellisuuden tila, jonka tavoittamalla huomaa, että maailma ei enää heittele, tuttavien provosoivat Facebook-statukset eivät aiheuta ärtymystä vaan valuvat selkää pitkin pois. Tunteiden tuntemisen sijaan ihminen on tunteiden tarkkailija, jonka hengitys levittää tyyneyttä selkärankaa pitkin alas jalkoihin ja ylös hartioihin.
Eikä se tarkoita tunteille kylmymistä tai elämän muuttumistä tylsäksi ja mauttomaksi. Se on avautumista, tiedostamista ja rakkautta. Sitä on vaikea pukea sanoiksi.
<3
VastaaPoistaVaikka säännöllinen astangaharjoitus on rauhoittanut mua, kaikki provotekstit eivät kyllä valu ohi :D mutta ehkä senkin aika tulee. Astangaharjoitusta seuraavana aamuna töihin käveleminen on puhdasta autuutta <3 tällä hetkellä oma joogaharjoitus on paljolti vain asanaa ja ahimsan vaalimista suhteessa omaan itseeni. Tämä ei tietenkään tarkoita, että menisin vastapainoksi vetämään naapuria turpaan :D
Ilmoittelen joskus tässä, miten olen tulossa sinne suunnalle. Jos vaikka ehtisi rupatella teekupin ääressä :)