Jalan kulkien, kiirehtimättä

Askel pureutuu lumeen, ratisee, haukkaa jäätä rapeasti. Viileätä ilmaa keuhkoihin, lämpimämpää ulos villahuiville. Askeleita peräkkäin. Olen matkalla.

Jutaan lumisateessa kuin poro. Ei ole kiire mihinkään. Vain kulkemisen hidas rytmi. Jalkapatikassa paikasta toiseen. Ihana työttömyys antaa minulle aikaa. Ajasta kudon löyhiä silmukoita kulkemiseen, annan itseni liikkua hitaasti. Ajatuksetkin verkastuvat, mieli rauhoittuu.

Askeleiden päässä on tänään puinen vanha huvila. Rumpupiiri kokoontuu ja henget ovat läsnä. Me kuljemme maailmojen välissä ja haemme tasapainoa. Pää korkealla puun oksina, jalat juurina syvällä maan sisässä.

Ilta tummuu horisonttiin. Ilma on pakastunut. Pakkaan rumpuni ja lähden kävelemään. Kymmenen kilometriä öisten saarten, tykkylumisten puiden ja merenrantojen keskellä hymy huulilla kulkien. Konkreettinen matka ennen ja jälkeen shamaanimatkan on todellinen lahja. Valmistautuminen kulkemaan henkimaailmaan ja pitkä palautuminen pakkasilmassa kotiin.

Vasta kotioven sulkeutuessa olen täysin läsnä tässä tietoisuudessa. Vielä kotimatkalla henkimaailma oli kosketeltavasti läsnä. Välitilat ja valmistautuminen ennen ja jälkeen rituaalin ovat tärkeitä. Pitkä saunominen ja puhdistautuminen valmistaa mieltä laskeutumaan rituaaliin. Yhtä lailla rituaalinen jälkeinen aika on parhaimmillaan kun hitaasti jälkilämmössä hautunut puuro.

Henkiopas antoi neuvon nukkua taljalla, jotta selkäni paranisi.
Selkä on parantunut taljalla vietetyn viikon jälkeen. Kiitos!

Talvennapa metsässä

Talvi kaivoi minut kinokseen, puhalsi metsään ja kiersi kehäksi ympärille lumiset, nuokkuvat puut. Antoi kaveriksi rapean pakkasen ja rätisevän puusaunan. Mutta jätti lumiseen metsään jalanjäljet lammelle, joka väreili jäätymättä ja hengitti pakkasessa.

Shamanistinen seminaari antoi paljon ajateltavaa. Läksyn odottamisesta. Miten ei tarvitse aina kiirehtiä ja edetä, kokea huonoa omaatuntoa paikallaanolosta. Odottamisen taito. Ajoittamisen taito. Ja läksy luottamuksesta henkimaailmaan. Miksi varata niin usein itseen ja asioiden suunnitteluun, kun voi hakea tietoa ja vastauksia henkimaailmasta: miten teen tämän rituaalin? mitkä asiat nyt tarvitsevat huomiota?

Kiitollisuus. Päällimmäinen tunne talviviikonlopusta. Uusi voimaeläin tuli luokse, sulki ovia entiseen, osoitti tehtäviä tässä maailmassa. Askarruttavat symbolit aukesivat toisten matkoista kuunnellessa ja muuttuivat arvoituksista avaimiksi. Avaimiksi tietoon, askeleiksi polulla eteenpäin.

Yhteisössä on voimaa.
Maagisissa metsälammissa on taikaa.
Karjalan korpihunaja sulaa kielelle ja nautin lumesta teemuki tassussa.

Pimeintä talvea

Eilen monet tuttavat toivottivat hyvää auringonpaluuta. Talvipäivänseisauksesta päivä alkaa pidetä kohti kevättä ja kesää. Minulle talvipäivänseisauksen merkitys on erilainen.

Talvipäivänseisaus on syvimmän pimeyden aikaa. Kaamos tuudittaa Lapissa lumivaipan alla makaavan luonnon siniseen hämärään. On pimeää. On hiljaista. Valo ei pilkahda missään. Luonto pidättää hengitystä. Hengityksen pidättämisen hetkellä mieli hiljenee. Sanat katoavat. Tajunta avautuu tummaksi kuiluksi alaspäin alitajunnan, unien, mullan ja pimeyden maailmaan.

Minun jouluni on harmaaseen villaan pukeutuneita tonttuja, kylmästä huurtuvia ikkunoita, pimeitä tupia ja kynttilöiden lämmintä valoa, pimeä tervantuoksuinen sauna, keskitalven kylmyydessä kirveenterään lohkeavan halon ääni.

Vielä ei pilkahda aurinko.

Vasta helmikuun alussa Imbolcin eli kynttilänpäivän aikaan kaamos alkaa hälvetä. Kaipaan Etelä-Suomessa asuessa Lapin kaamosta. Täällä aurinko paistaa keskitalvellakin, Lapissa maailma haipuu yli kuukaudeksi pimeyteen, jolloin vain kuu valaisee metsiä.

Otin marraskuussa osaa Kaamos-seminaariin. Lue lisää Lehdon sivuilta.

Pois päästä

Aikojen alussa ihmisen tietoisuus oli hänen sydämessään. Ihminen koki, tunsi ja oli yhtä kokemuksen kanssa. Liekö syynä kirjanoppineisuuden korostus vai mikä, mutta nykyihmisen tietoisuus on häneen päässään, mielessä, ajatuksissa.

Seksi muuttuu mekaanisesta yhtymisestä nautinnolliseksi rakasteluksi, kun sen kokee kehollaan eikä päällään. Missä olet seksin aikana? Oletko päässäsi, mietitkö miltä nyt tuntuu? Laskeudu alas juurichakraasi. TUNNE miltä nyt tuntuu. Sula kokemukseen. Sulje aivot pois. Älä ole pääsi sisällä.

Hieronta muuttuu myös nautinnollisemmaksi kokemukseksi, kun et hieronnan aikana mieti arkipäivän asioita tai sitä mitä hieroja tekee. Poistu päästäsi, siirrä tietoisuutesi siihen lihakseen, jota hieroja kulloinkin käsittelee. Älä mieti miltä tuntuu, vaan sula osaksi tunnetta.

Meditaatio onnistuu paremmin, kun tietoisuutesi on osa hengitystä.

Jännitys ja stressi vähenee, kun rentoutat kielesi.

Anna tietoisuudelle tilaa. Siirrä se tietoisesti muualle kuin pääkoppaasi ja aktivoi samalla kaikkia aisteja kokemaan elämää rikkaammin. 

Tietoisuuden tuolla puolen

Joogaan, koska kehoni taipuu hitaasti hengityksen virrassa asanoihin, joissa se lepää voimakkaana ja rentoutuneena. Kehon venyessä mieli venyy hengityksen tahtiin. Päänsisäinen puhe tyyntyy, vaimenee ja olosta tulee meditatiivinen.

Olen äänettömässä tilassa sanojen välissä, puheen tuolla puolen. Sulan kokemukseen. Olen tietoinen tästä hetkestä. Olen läsnä. En ole minä, joka tarkkailee polven taipumista suoraksi, olen hiljainen tietoisuus taustalla. Sekä dynaaminen vauhdikas jooga että hyvin hidas taiteellisen pehmeä liike voivat johtaa meditatiiviseen tilaan. Kun osaa päästää irti ja keskittyy vain hengitykseen, eikä lopulta siihenkään.

Ehkä siksi olen aina piirun verran vierastanut puhekielisiä rituaaleja. Keskittyminen jakautuu ainakin osaksi sanoihin ja kieleen. Äänettömissä shamanistissa tai voodoo-pohjaisissa rituaaleissa keho yhtyy puhtaasti kokemukseen. Keho ja mieli ovat rituaalin sydän, eivätkä pohdi sitä sanallistaen, pukien kielelliseksi kuvaukseksi, joka aina on jo jonkin verran irrallaan puhtaasta kokemuksesta. Seremoniallisen magian rituaalit keksittyine kielineen toimivat myös hieman samalla tavalla. Syvä tumma ääni kohoaa kurkusta resonoimaan sanoja koko kropassa.

Jalkapohjien kautta kulkeva resonaatio on ollut usein voimakas kokemus. Jalkapäähän voi sytyttää nuotion ja antaa sen lämmössä rummuttajan soittaa rumpua. Ja tanssi! Possessiivinen voodoo- tai eläinhenkitanssi vie kehon suoraan kokemukseen ja aistien virtaan.

Takaisin joogaan. Mitä se läsnäolo ja tietoisuus noin niin kuin arkielämässä hyödyttävät? Oman kokemukseni mukaan ne tyynnyttävät mielen selventäen itselle, mikä elämässä on todella tärkeää. Monet turhat roolit, naamiot, odotukset, oletukset ja tavat näyttävät pinnallisen luonteensa ja kierähtävät sivuun. Läsnäolon vahvistuessa on hereillä, rehellisempi itselleen ja muille. Ehkäpä joku kokee pilkahduksen ajattomasta tiedosta tai jumallisesta oivalluksesta.