Tuulisella ilmalla vanha hirsitupa huokailee lämpöä ulospäin. Harvoin olen niin ahkera, että sytyttelisin jo aamulla tulet takkaan. Puen lisää villaa päälle, keittelen lämmintä juomaa, kirjoittelen koneella ja askartelen koruja. Illan tullen sytytellään pesää. Istutaan leivokset kädessä takan edessä ja kellahdetaan nukkumaan takan loimuun peittojen, tyynyjen ja taljojen pehmeään pesään. On ihanan rauhoittavaa nukahtaa takan rätinään ja punaiseen hiilloksen hehkuun. (Olemme retkellä olohuoneessa viikon tai pari, vintin makuuhuonetta jekkuillaan uuteen kuosiin)
Shamanistisin silmin takan hiillos näyttää toisen puolen totuudesta. Sen väki ja voima muuttuu kuvioiksi ja rakentelee yhteyksiä asioiden välille. Yhtenä iltana hiilloksen keskelle ilmestyi musta sammakko, joka söi hitaasti lihaa. Aamulla olinkin jo lääkärillä häätämässä sammakkoa, joka paljastui keuhkoputkentulehdukseksi. Nyt olo tuntuu kohentuvan.
Ulkona myrskyää, tuulee ja vihmoo vettä. Talo luovuttaa lämpöään jäätyvälle nurmelle. Taidan hakea klapikorin ja pistää takkaan tulet. Ehkä hiilloksella on tänäänkin tarina kerrottavana?
Tämä blogisi on uskomattoman hyvä. Sitä on miellyttävä lukea, kirjoitat sopivan pitkää tekstiä. Saan aina uutta pohdittavaa, ja odotan innolla seuraavia kirjoituskertoja. Olen superiloinen siitä, että löysin ihanan ja kiinnostavan blogisi :)
VastaaPoista