Muuan sukulaiseni syntyi reilut sata
vuotta sitten erämaan ja kasvavien kyläyhteisöjen murrokseen.
Metsästäjä-keräilijäkulttuuriin nojaava Lappi alkoi saada
sähkölinjoja ja muutamia sotiakin tuli sekoittamaan arjen
verkkaista kulkua.
Hän työskenteli kotipitäjässään
noitana. En tiedä tekikö hän työkseen jotakin muutakin, vai
tuliko elanto kalastamalla ja metsästämällä kuten muillakin
paikallisilla. Minun isoisäni tienasi muutaman kolikon tekemällä
puusta kelkkoja, astioita ja veneitä. Sekä isoäitini että
isoisäni noitailivat, eli lukivat luonnonmerkkejä ja näkivät
haltioita, näkyjä ja enneunia. Tiesivät ennalta. Osasivat
varautua. Auttoivat köyhiä. Mutta jos tarvittiin voimakkaampaa
taikuutta, kutsuttiin noita paikalle.
Noita suojasi karjan, mikä oli tärkeä
toimi keskellä erämaata. Pari lehmää ja lammasta turvasivat
ruokavarannot koko vuodeksi, joten niiden hyvinvointi oli tärkeää.
Noita käytti suojaamiseen ehkä omaa voimaansa, ehkä avuksi
nostatettua luontoa, mutta takuuvarmasti raudan väkeä eli raudan
voimaa. Tämä alkemiasta juontuva maaginen teko yhtyi Lapissa
kansanuskoon, jossa raudan ajateltiin edustavan samaa voimaa kuin
veren. Rautakangella noita piirsi suojaavan kehän lehmien laitumen
ympärille. Erityisen tärkeää tämä oli aikoina jolloin karhu
kierteli etsimässä karjan joukosta ruokaa.
Karjan suojaamisesta noita sai maksun
rahana tai joskus vaihdantatalouden hengessä yhtenä lehmänä.
Muistan lapsuudestani kertomuksen, jossa eräs suojaloitsun tilannut
isäntä jätti lupaamansa lahjalehmän antamatta noidalle. Tämä
totesi, että vastavuoroisuuteen ei ahneus kuulu ja nostatti eli
kutsui metsästä paikalle karhun. Noita purki lehmihaan ympäriltä
suojauksen ja karhu kävi nappaamassa itselleen palkkioksi luvatun
lehmän.
En näe tarinassa opetuksena niinkään
kostoa vaan sen, että vastavuoroisuuden lakia on kunnioitettava ja
jokaiselle palkkansa annettava, muuten saa ansionsa mukaan.
Äärirajoilla eläessä arktisessa luonnossa lupaukset on pidettävä.
Tunturissa ja metsissä toiseen täytyy voida luottaa. Yleensä
vaihdantaan ja vastapalveluksiin perustuva yhteisö on toiminut
hyvin.
Luottamusta tarvittiin myös silloin,
kun noita kertoi ennalta nähdyn tiedon jostakin tulevasta asiasta.
Tämä saattoi tarkoittaa tulevaa sotaa tai tulipaloa, jonka vuoksi
oli siirrettävä omaisuutta piiloihin tai jopa purettava hirsitalot
ja siirrettävä ne toiseen paikkaan. Onneksi luottamusta on
nykyäänkin.
Toiset tietävät, että toiset
Tietävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti