Karhu kääntää kylkeään maaliskuun suuntaan ja raottaa silmiään. Kevät paistaa kasvoille ja lämmittää. Venytellään, haukotellaan ja ravistellaan pölyt talviturkista. Melkein voisi herätä. Pitäisiköhän tämän bloginkin taas heräillä horroksesta?
Poikkeuksellinen talvi on kiristänyt etelässäkin pakkasen pariinkymppiin ja heittänyt päälle jäisen kosteaa merituulta. Pakkanen on rouskunut kuukauden talvikenkien alla. Mutta muuten luonto heräilee samaan tahtiin kuin aina ennenkin - ainakin huonekasvit. On aika vaihtaa ruukkuihin uudet mullat, nipistellä pois kuivahtaneita kasvinrönsyjä ja jakaa pari paisunutta kasvia kahteen eri ruukkuun jatkamaan eloansa omillaan.
Uutta kasvualustaa
Luonnonuskovien ja pakanoiden elämässä syksy on luontaisesti aikaa, jolloin elämästä karsitaan vanhaa ja kulunutta pois. Mietitään mistä voi luopua ja päästää irti. Kukkamultia vaihtaessa mietin, että yhtä lailla näin keväälläkin voi vaihtaa oman elämänsä multia. Vanha ja ravinteista köyhtynyt kasvuympäristö tai liian pieneksi käynyt ruukku voivat olla metaforia oman elämän ympäristölle, työyhteisölle, harrastuksille tai jollekin muulle.
Maagikko kyseenalaistaa aina uudelleen elämässään kaiken. Hän ottaa itsensä juurineen ruukusta ja ravistelee. Onko multa sellaista, että minun on hyvä olla siinä? Saanko tarpeeksi valoa, lepoa ja ravintoa? Millaiseen ruukkuun olisi hyvä siirtyä ja millaisia näköaloja ikkunalaudalta katsella? Joskus entisessä on hyvä levätä ja antaa juurten tukeutua toisiinsa. Tärkeintä on ravistautua tottumuksen unesta ja punnita tietoisesti oma kasvusuuntansa.
Poikkeuksellinen talvi on kiristänyt etelässäkin pakkasen pariinkymppiin ja heittänyt päälle jäisen kosteaa merituulta. Pakkanen on rouskunut kuukauden talvikenkien alla. Mutta muuten luonto heräilee samaan tahtiin kuin aina ennenkin - ainakin huonekasvit. On aika vaihtaa ruukkuihin uudet mullat, nipistellä pois kuivahtaneita kasvinrönsyjä ja jakaa pari paisunutta kasvia kahteen eri ruukkuun jatkamaan eloansa omillaan.
Uutta kasvualustaa
Luonnonuskovien ja pakanoiden elämässä syksy on luontaisesti aikaa, jolloin elämästä karsitaan vanhaa ja kulunutta pois. Mietitään mistä voi luopua ja päästää irti. Kukkamultia vaihtaessa mietin, että yhtä lailla näin keväälläkin voi vaihtaa oman elämänsä multia. Vanha ja ravinteista köyhtynyt kasvuympäristö tai liian pieneksi käynyt ruukku voivat olla metaforia oman elämän ympäristölle, työyhteisölle, harrastuksille tai jollekin muulle.
Maagikko kyseenalaistaa aina uudelleen elämässään kaiken. Hän ottaa itsensä juurineen ruukusta ja ravistelee. Onko multa sellaista, että minun on hyvä olla siinä? Saanko tarpeeksi valoa, lepoa ja ravintoa? Millaiseen ruukkuun olisi hyvä siirtyä ja millaisia näköaloja ikkunalaudalta katsella? Joskus entisessä on hyvä levätä ja antaa juurten tukeutua toisiinsa. Tärkeintä on ravistautua tottumuksen unesta ja punnita tietoisesti oma kasvusuuntansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti