Askel pureutuu lumeen, ratisee, haukkaa jäätä rapeasti. Viileätä ilmaa keuhkoihin, lämpimämpää ulos villahuiville. Askeleita peräkkäin. Olen matkalla.
Jutaan lumisateessa kuin poro. Ei ole kiire mihinkään. Vain kulkemisen hidas rytmi. Jalkapatikassa paikasta toiseen. Ihana työttömyys antaa minulle aikaa. Ajasta kudon löyhiä silmukoita kulkemiseen, annan itseni liikkua hitaasti. Ajatuksetkin verkastuvat, mieli rauhoittuu.
Askeleiden päässä on tänään puinen vanha huvila. Rumpupiiri kokoontuu ja henget ovat läsnä. Me kuljemme maailmojen välissä ja haemme tasapainoa. Pää korkealla puun oksina, jalat juurina syvällä maan sisässä.
Ilta tummuu horisonttiin. Ilma on pakastunut. Pakkaan rumpuni ja lähden kävelemään. Kymmenen kilometriä öisten saarten, tykkylumisten puiden ja merenrantojen keskellä hymy huulilla kulkien. Konkreettinen matka ennen ja jälkeen shamaanimatkan on todellinen lahja. Valmistautuminen kulkemaan henkimaailmaan ja pitkä palautuminen pakkasilmassa kotiin.
Vasta kotioven sulkeutuessa olen täysin läsnä tässä tietoisuudessa. Vielä kotimatkalla henkimaailma oli kosketeltavasti läsnä. Välitilat ja valmistautuminen ennen ja jälkeen rituaalin ovat tärkeitä. Pitkä saunominen ja puhdistautuminen valmistaa mieltä laskeutumaan rituaaliin. Yhtä lailla rituaalinen jälkeinen aika on parhaimmillaan kun hitaasti jälkilämmössä hautunut puuro.
Henkiopas antoi neuvon nukkua taljalla, jotta selkäni paranisi.
Selkä on parantunut taljalla vietetyn viikon jälkeen. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti