sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Satyricon - Phoenix

Into the night
My long suffering friend
We'll be reborn again
Right here where everything ends

Face to the sky
A trail of smoke in the air
Pass into emptiness
New life's awaiting you there

Slave to some wretched old imagination of yesteryear
All that grows in the skulls of the living are flowers of fear

The morning red
A sun god calling you back
Down through a thousand years
White embers whistle and crack

Await the dawn with her kiss of redemption, my firebird!
You were the queen of the souls of men before there was the word

The morning new
The morning red
The fiery promise
Mad swirling smoke
Wheels round her head

Dedication to the queen of souls,
Her lost disciples
And when the fire's work is done
Our time to be reborn

By pagan streams
A wind whips the leaves from the trees
And it is revealed to us
That we are dreams within dreams

Born from some wretched old imagination of yesteryear
Now all that grows in the skulls of the living are flowers of fear

The morning new
The morning red
The fiery promise
Mad swirling smoke
Wheels round her head

Dedication to the queen of souls,
Her lost disciples
And when the fire's work is done
Our time to be reborn

The morning new
The morning red
The fiery promise
Mad swirling smoke
Wheels round her head

Dedication to the queen of souls,
Her lost disciples
And when the fire's work is done
The phoenix now reborn





Satyricon photos: Satyricon.no

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ekologisempaan asumismuotoon

Kun ihminen muuttaa metsään, se muuttuu. Nahkakorkosaapasihmisestä kumisaapasihmiseksi. Huulikiiltoihmisestä verkkahousuihmiseksi. Elämän pelkistäminen karsii pois paljon asioita, jotka alkaa nähdä turhina.

Vaan metsäpä vaatii veronsa. Pitää olla aggregaatti, kun myrskyt katkovat puut sähkölinjoille ja sähkölaitos vetää ne uusiksi viikon päästä. On hankittava maastoauto, koska kaupunkiauto hajoaa metsämäkien kiviin. On ostettava tikkaat, lumikola, ruohonleikkuri, aura, eristettä seiniin, hiekoitussoraa pihatielle. On huollettava hajonnut aggregaatti ja maksettava metsätietä auraavan traktorin kulut. Työpaikka vaihtuu, etätyö ei onnistu. On ajettava vuodessa 15000 km päästäkseen töihin. Yksin, sillä isolla maastoautolla.

Taas muuttuu maisema. Metsä vaihtuu meren läheisyydeksi ja kaupungiksi. Myydään pois aggregaatti, maastoauto, ruohonleikkuri, aura, tikkaat. Huomataan, että vuodessa säästyy 2000 euroa pelkästään asuinpaikan vaihtamisella. Ja luonto kiittää, kun autoilu vähenee. En tiedä kiittääkö mieli, kun hiljaisen metsän tilalla on jatkuva autojen humina.

Ja vastapäätä taloa kohoaa korkea kallio, josta näkee meren ja saaret ja laivat ja saarten valot. Ja vastapäätä kalliota on kauppa, josta saa luomurieskaa ja tuoreita lähiseudun vihanneksia. Ja ne voi kantaa kävellen kotiin!

Olen aina rakastanut muutosta.
Mustalaisvankkurit kulkevat, laiva keinahtaa ja nostaa ankkurinsa.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Seuraavan kukkulan taakse

Olen viettänyt viisitoista vuotta luonnonuskovan elämää. Se on enemmän kuin lapsuus kristittynä kristillisessä perheessä. Viidentoista vuoden aikana ehtii integroitua hyvin luonnonkiertoon. Keväällä ammennetaan hedelmällisyyden ja kasvun symboliikasta, syksyllä käydään juhlistamaan sadonkorjuuta. Kerran vuodessa mennään pakanaleirille saunomaan ja juttelemaan siitä, mitä luonnonuskonto itselle merkitsee.

Luonnonkierto merkityksineen… on luonnollista. Niin luonnollista, että se soljuu vuosien jälkeen osana eloa. Juhlapäivien vietto karisee kalenterista, omenoista tehdään syksyllä hilloa ja kurpitsoista pikkelsiä. Kurpitsaan ei jaksa kaivertaa joka vuosi naamaa. Luonnostani karisee uskonto pois, mutta luonto jää. Metsä, yhteys ja pyhyys.

Kun luonnonkiertoon ei enää suhtaudu uskonnollisesti ja luonnonuskontojen tapoja noudattaen, alkaa huomata omia epäluonnollisia piirteitään. Monille luonnonuskoville syksy ja talvi on sisäänpäin käpertymisen aikaa ja itsetutkiskelua. Minä räjähdän neljään ilmansuuntaan ja leviän maailmalle. Tutkin, ahmin, kehitän. Ehkä luonnonuskonnoista tuli liian tuttu juttu, mielenkiintoni menee aina seuraavan kukkulan takana, uutta potentiaalia hengittäen.

Luonnonkierto ihmisyyden peilinä ei enää heijasta kuvaani. Kuvani heijastuu riimujen muotoihin, syveneviin mysteereihin, laajenevaan ymmärrykseen ihmisestä. Luonnonuskonnot ovat minulle yhä rakkaita ja säilyvät elämässäni varmasti aina, mutta nyt keskiössä on ihmisen tietoisuuden tutkiminen ja ihmisyyden potentiaalin kasvattaminen ja ripaus neljättä tietä.

Jäin viime viikolla pois pakanayhdistystoiminnasta. Toiminta on arvokasta ja viime vuosina on tehty paljon sen eteen, että Suomessa on noussut tietoisuus luonnonuskonnoista, eritoten shamanismista ja suomenuskosta. Mutta yli kymmentä vuotta ei jaksa samaa leirinuotiota tai keskustelua siitä, millä kuunvaiheella basilika istutetaan.

Minun kutsumuksekseni on vuosien saatossa kirkastunut tarve ruokkia ja auttaa niitä ihmisiä, joilla ei ole lautaselle laitettavaksi yrttejä saati ruokaa. Esimerkiksi Thuleian Puodin tuotto menee suurelta osin jatkossa köyhien lasten auttamiseen Romaniassa, Bulgariassa ja Baltiassa. Valtaosa avustavista järjestöistä on kristillisiä avustusjärjestöjä, joten heidän kanssaan teen myös yhteistyötä.