keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Paastoperinteitä

Alkukristillisessä perinteessä paasto yhdistyy erämaamystikoiden kilvoitteluun ja kehon toimintojen alasajoon mielen keskittyessä henkisiin päämääriin. Rukous ja paasto. Paasto ja rukous. Muslimeillakin on Ramadaninsa. Kristillisessä perinteessä paasto toimii myös valmistautumisena tulevaan juhlaan, esimerkiksi näin keväällä pääsiäiseen.

Samalla tavalla shamanistisessa perinteessä paastolla on voitu siirtää huomiota fyysisen kehon parista henkiseen ja hengelliseen. Kevyemmin ravittu keho päästää mielen helpommin transsiin tai meditatiiviseen tilaan. Shamanistista tärkeätä rituaalia voi edeltää pitkäkin valmistautuminen ja joissakin kulttuureissa paasto, joka toteutetaan vaihtamalla ravinto kevyempään. Paasto on uskonnollisessa kontekstissa siis aina myös henkinen kokemus ja prosessi, joka vie mieltä eteenpäin kohti haluttua päämäärää.

Ortodoksisella kirkolla paastoperinne on pitkä. Paastoaikoja on ympäri vuoden ja keväällä on näistä pisin Suuri Paasto. Kapitalistisessa kvartaalitaloudessa ortodoksinen paasto puhuu vihreällä äänellä: kohtuullista, vähennä, säästä, vältä. Ortodoksinen paastoruoka on pääosin vegaanista, tosin slaavilaisessa perinteessä syödään kasvispohjaisen ruoan lisäksi kalaa, vaikka vältetään maitoa ja munia. Myös oliiviöljystä ja viinistä pidättäydytään.

Tärkeintä paastossa on hiljentyminen ja oman elämänsä sisällön ja suunnan tarkastelu.
Tärkeää on tutkistella omaa sisimpäänsä, ihmissuhteitaan ja suhdettansa Jumalaan. Arkielämässä paastoaminen ilmenee myös ruuan suhteen sekä ajan käytössä. Samoin tärkeää on rauhan ja hiljentymisen korostuminen. Monet pidättäytyvät huvittelusta, liiallisesta työn teosta ja vierailuja vähennetään. (ort.fi)
 

Evlutit ekopaastolle

Kävin viime sunnuntaina messussa pääkaupunkiseudun luterilaisessa kirkossa. Siellä pappi korosti puheessaan, että paasto ei ole luterilaisen perinteen mukainen tapa. Silti evankelisluterilainen kirkko on yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa lähtenyt tuomaan paastoperinteeseen oman panoksensa. Ekopaastolla haastetaan ihmisiä downshiftauksen hengessä kulutuksen vähentämiseen. Järjestäjien tavoitteena on edistää ekologista elämäntapaa ja pääsiäisen ajan paastoa.

Ekopaastoajaksi voi ryhtyä vaikka heti netissä. Samalla voi valita oman paastolupauksen ja vähentämisen kohteen. Minä päätin vähentää paaston ajaksi television katsomista ja viihdekirjallisuuteen käyttämääni aikaa ja suunnata ajankäyttöni tieteellisen ja henkisen kirjallisuuden lukemiseen. Toisaalta mieleeni ei istu ravinnon keventäminen helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa. Kun ulkona on kylmin aika vuodesta, tuntuu luonnolliselta syödä tukevammin, suolaisemmin ja tulisemmin, eikä tankata smuuthieita ja hedelmiä. Luulisi, että Suomessa on vanhastaan tähän aikaan kaivettu varastosta suolalihaa ja -kalaa, tuhteja juureksia ja hernekeittoja. 

Ehkä paasto onkin enemmän epäluonnollinen, arjen syklistä irti repäisevä asia? Siirrän oman ruokaan liittyvän paastoni maaliskuun loppuun tai huhtikuun alkuun, kun ilmat alkavat lämmetä ja ikkunalaudalla kasvaa tuoreita versoja. Se istuu minun vuodenkiertooni paremmin ja kehooni luonnollisemmin. Sen sijaan rahankäyttöä ja ajankäyttöä viilaan mieluusti jo ekopaaston tahdissa.

Mitä mieltä Nunna Elisabet on paastosta?



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Odo Maran

Odo Maran – sisäinen Udmurtia
Näyttely ja pienoisfestivaali
Galleria Huuto Jätkäsaari 1
8.3.–23.3.2014