Tekemisestä olemiseen

Puro allani solisee ja kantaa sadepisaroita jokeen. Puron yli kaartuu vanha hiekkatie ja tienpinnalta varpaani kurottavat kylmään veteen. Vesi ottaa väsymyksen, kuljettaa pois huolet kulmilta. Aurinko sadepilvien lomasta luo voimansäteitä keskelle päälakea. Sisäänhengitys on voimaa, uloshengitys on rentoutumista. Sisäänhengitys on aurinkoa, uloshengitys on soliseva puro.

Pohdin juhannusviikonloppuna, että ihmiset suhtautuvat moniin juhlapyhiin paljolti tekemisen kautta. Facebook-päivitykset olivat listoja missä oli käyty, mitä tapoja toteutettu, mitä juotu ja syöty. Mitä teit juhannuksena? En tehnyt mitään.

Liu´utaan tekemisestä olemiseen. Poistetaan lauseista verbit. Ei muistella juhannussaunaa tekemisen kautta, vaan olemisen kautta. Koivuvihdan tuoksu, lämmin puuseinä selkää vasten, laiturilla kuuluva liplattava ja moljuva ääni. Oleminenhan kuulostaa tutulta, sehän on rentoutumista ja nauttimista, tunnelmia ja muistoja. Ei anneta hetkille edes sanoja, sulaudutaan puhtaaseen kokemukseen. Tullaan yhdeksi nuotion kanssa, hengitetään iltahämärää.

Onhan se niinkin, että ihmiset kuvaavat olemista tekemisen kautta. Jollekin toiselle ”pesinpä tänään räsymatot” tuo mieleen ankean siivouksen ja selkäsäryn, minulle se merkitsee tuoksuvaa mäntysuopaa ja meditatiivista perinteitä kunnioittavaa kesähetkeä, jossa linkityn edellisten sukupolvien ja vahvojen naisten ketjuun.

En siis vastusta tekemishenkisiä Facebook-statuksia, on mukavaa kuulla miten ihmiset viettävät juhlapyhiä ja elävät elämäänsä. Halusin pohtia tätä tekemis-olemisasiaa ihan yleisesti ja muuttaa jotakin omassa käytöksessäni, sillä olen nykyään hyvin touhupuuhatekemiskeskeinen. Rauhallinen oleminen tai vaikkapa paikallaan pötköttely ja romaanin lukeminen on vaikeaa, sillä huomaan vartin lukemisen jälkeen säntääväni neulomaan villasukkaa, leipomaan sämpylöitä tai hötkyileväni jonnekin muualle. Yritänpä opetella vain olemaan. Still. Pause. Print screen. Hold.

Puro allani solisee.
Sisäänhengitys on voimaa.
Uloshengitys on rentoutumista.

Shamanismin fyysisyys

Shamanismin yhteydessä puhutaan usein sen henkisestä ja hengellisestä puolesta. On ruodittava alitajuntansa varjot kuntoon, oikaistavat tikku tikulta mielessä kaihertavat hirret ja tökkivät oksat. On osattava tyyntyä ja rentouttaa mielensä hiljaiseksi, jotta shamaanimatka onnistuu. On tiedettävä miten keskittää ajatuksensa ja tahtonsa.

Mutta viisas kiinnittää huomiota sopivassa määrin myös tähän maalliseen tomumajaamme, joka pingottuu luisen kehikon päälle suurena nahkana kuin rumpu. Jotta me olisimme hyvin soivia rumpuja ja sydämemme jaksaisi lyödä tahtia, on verisuonten, lihasten ja kudosten oltava kunnossa. Silloin jaksamme myös paukuttaa shamaanirumpua niin pitkään kuin tarvitsee, eikä hauis kramppaa kesken kaiken.

Muutama tovinen sitten vedin shamanismin alkeiskurssia tuvassani, ja olin lähes huomaamatta koko päivän etuviistossa istuma-asennossa. Nojasin käsillä polviin, pälätin ja rummuttelin ja helistin, mutta olin koko ajan kumarassa ja huono asento aiheutti sen, että kehon lymfakierto ja nivusten alueen suurten verisuonten verenkierto häiriintyi. Tämä näkyi seuraavana yönä kovana jalkakipuna. Joogasin keskellä yötä vintillä, jotta sain nesteet liikkeelle ja kivun väistymään.

Tästäpä paksukallokin oppi sen, että vaikka olisi koko päivän henkisten asioiden parissa, pitää myös kehoon kiinnittää huomiota. Jalat tukevasti maassa, keho auki, hengittäen kunnolla ja rentouttaen itsensä olemaan läsnä tilanteessa.

Tänään heräsin lintujen lauluun ennen kahdeksaa. Aamuaurinko paistoi peltojen yli sisälle. Keitin ison motillisen kahvia ja laitoin Korpiklaania soimaan. Tanssin. tanssin. tanssin. Kuin dervissi pyörin ja annoin liikettä selkärangalle, lantiolle, jaloille ja käsille. Yksin tanssiminen ja jumppaaminen on hauskaa. Reipas aloitus päivälle! Tänään aloitin myös viikon kestävän paaston. Palaan paastotunnelmiin viikon päästä paastopäiväkirjan muodossa.

Kevätnuhan luontaishoitoa

Pari kevättä ehtikin mennä mukavan terveissä merkeissä, mutta kylmässä meressä juoksentelu, helteisillä vuorilla patikointi ja kovat tuulet ovat tuoneet varjopuolena kunnon kevätflunssan. Nuhasta yskän kautta poskiontelovaivoiksi etevä kröhä kaipaa täsmätroppeja.

Tukkoisen nenän kanssa ei kannata jäädä sohvalle makaamaan, sillä silloin se menee taatusti entistä pahemmin jumiin. Teen pari kertaa päivässä nenähuuhtelun kannulla, joita myydään apteekeissa ja joogakaupoissa. Sopivan lämmintä merisuolavettä kannuun ja nassu aukeaa. Käytän myös nenäsuihketta ja hieron poskiin Frantsilan Pakkaspojan luonnon kylmägeeliä¸ jonka mentholhöyryt avaavat hengitystä ja saavat silmät vuotamaan päästä.

Höyryhengitys ja yrttikeite

Keittelen sopivista ja kaapista löytyvistä yrteistä vahvaa keitettä (eilen pannussa: ruusujuuri, väinönputki, minttu, nokkonen ja virolainen nuhatee-yrttisekoitus). Keitteen muhiessa höyryhengitän sitä vetämällä höyryä oikein syvään hengittäen keuhkojen alaosaan asti. Harmi kun kotona ei ole enää mustaherukkamehua, se olisi oivallista flunssajuomaa.

Yskään ja nuhaan tuntuu toisilla auttavan kuuma tee. Jos mulla on vähänkin yskää, niin kaikki kuumat juomat pahentavat yskää ja kurkun kutinaa. Yskäkohtauksiin suosinkin jääkylmää vettä ja jääpalojen pureskelua sekä lusikallista jaloviinaa turruttamaan kurkkua sekä jäätelöä silloin kun nenä ei ole tukossa ja maitotuotteet pahentaisivat tukkoisuutta.

Laakerinlehti-etikkapakkaus

Jos poskiontelot pääsevät tulehtumaan, keittelen vesitilkassa laakerinlehtiä ja vähän etikkaa. Kastelen liemessä pyyhkeen ja painan poskille hauteeksi. Tämä sama pakkaus sopii mihin tahansa kehossa tulehdusta ja turvotusta aiheuttavaan vammaan, esimerkiksi turvonneeseen mustelmaan ja revähtäneeseen lihakseen. Pakkauksen vaikuttaessa voi makoilla selällään ja pyytää ystävää hieromaan jalkapohjia lämpimällä yrttiöljyllä. Se tuntuu miellyttävältä ja akupisteiden käsittely parantaa oloa.

Mesiangervo- ja siankärsämöjalkakylpy auttavat munuaisia pääsemään eroon taudinaiheuttajista. Kylpyveteen sopii rosmariinin ja männyn eteerinen öljy.

Flunssaisen ruokavalio

Kiinalaisen lääketieteen ohjeista mieleeni on jäänyt kehoitus välttää flunssaisena maitotuotteita ja limaa muodostavia aineksia, kuten vehnää sekä proteiinipitoisia ruokia. Tuuppaan ruokaan paljon tuoretta raastettua inkivääriä ja puristan päälle tuhdisti valkosipulia. Yksi flunssaisen suosikkiruokia on öljytilkassa paistettu chili, inkivääri, valkosipuli ja curry, johon lisään sipulia ja paprikaa, sekä vähän tomaattimurskaa, kanelia ja kardemummaa. Paistinhöyryjä hengitellään, kunnes masokismin käy ylivoimaiseksi! Mitä enemmän aivastelet, sen paremmin lima lähtee irti…

Kuuma glögi tai lämmitetty viinitilkka glögimäisillä lämmittävillä mausteilla sopivat iltajuomaksi. Ayervedinen konsti on lämmittää maitoa ja maustaa se kardemummalla, mustapippurilla, kanelilla, kurkumalla ja tilkalla sokeria.

Täsmäyrtit flunssaan

Ruoassa: sipuli, kynteli, basilika, mäkimeirami, inkivääri, sinappi, piparjuuri, wasabi, marjat (lämmittävät ja tuliset ruoat sekä pippuriset kasviskeitot)

Teenä, jalkakylpyinä ja keitteenä: musteherukan lehdet, vadelmanlehdet, kehäkukka, lehmuksenkukka, kamomilla, siankärsämö, kuusen- ja männynkerkät, islanninjäkälä, ratamo, puna-apila, timjami, minttu, iisoppi, väinönputki. Jos keuhkoputkentulehdus uusii usein, kannataa vastustuskykyä nostaa siankärsämöllä sekä auringonhatulla.

Voit jättää kommenttiosioon omat suosikkivinkkisi ja troppisi flunssan, yskän ja poskiontelotulehduksen hoitoon. Tutkimusten mukaan yli puolet poskiontelovaivoista lääkitään turhaan antibiooteilla, jotka tappavat kehosta hyödyllisetkin bakteerit.

Pashupati - Cernunnos

Pashupati (पशुपति), Eläinten Herra on yksi Shivan varhaisimpia hahmoja, ns. Proto-Shiva. Taulu löytyi Mohenjo-daron kaivauksissa. Mohenjo-daro on Indus-kulttuurin tärkeimpiä kaupunkeja Pakistanissa, rakennettu n. 2600 eaa.

Cernunnos (oikealla), Hedelmälllisyyden ja villin luonnon Herra, kuvattuna Gundestrupin kattilaan, joka löydettiin Tanskasta ja jonka on arvioitu sijoittuvan ajalle 100-200 eaa.

Herran seikkailut jatkuvat läpi vuosituhanten.
Shiva istuu yhä jalat lootusasennossa joogien mestarina tai tanssii kosmista tanssia. Cernunnos edustaa wiccoille (ja monille muille luonnonuskoville) luonnon maskuliinista voimaa, villin luonnon ja vuodenkierron jumaluutta.

Kädet kivinä

Shamanismin opiskelu on kuin mandala. Pyöreä kehä, joka täytyy kiertää ja rakentaa uudelleen ja uudelleen. Kun kokonaisuus näyttää ehjältä ja kauniilta, pyyhkii tuuli osan kuvasta pois. Laitat ensimmäiset muruset uudelleen, keskittyen paremmin, ymmärtäen syvemmin.

Lapsuudessa ja nuoruudessa shamanismi oli läsnä elämässäni enneunien, luonnonmerkkien lukemisen ja enteitä kertovien sukulaisten kautta. Ensimmäisen vuoden luin ja ahmin pohjatietoa, toisen vuoden ja kolmannen vuoden tein viikottaisia ja usein päivittäisiä energiaharjoituksia.

Maailma avautui arkitodellisuudesta energiaverkoksi ja säkenöivä voimien verkko laskeutui tämän todellisuuden lomaan. Joka aamu ja ilta laskin juureni syvälle maahan ja imin peruskalliosta voimaa. Annoin selkärankani kasvaa puuksi ja kohota valona taivaisiin. En ollut juuri koskaan kipeä. Kuulin ihmisten tulon ennalta, näin metsästä tulevien eläimien energiahahmon etukäteen, olin kehon rajojen ulkopuolella ja osa hehkuvaa voimaa. Pian onneksi opin rakentamaan energiasuojia, jotka säästivät omia voimiani ja varjelivat liiankin voimakkailta aistimuksilta.

Rumpua minulla ei ollut ensimmäisinä vuosina ollenkaan. Opettelin putoamaan muuntuneeseen tajunnantilaan tahdonvoimalla. Tai juuri ennen uneen vaipumista avasin luukun, josta livahdin näkyjen maailmaan. Vahvat päivittäiset energiaharjoitukset toivat näyt osaksi arkipäivää. Voimaeläimet eivät olleet shamaanimatkojen juttu, vaan saattoivat ilmestyä olohuoneen parketinraosta levätessäni sohvalla. Maailmat olivat limittäin. Visualisointi kävi tarpeettomaksi, silmät näkivät.

Opettajia ja neuvojia tuli ja meni netin kautta. Kaikilla heillä oli omanlaisensa lähestymistapa shamanismiin ja opin heiltä paljon. Harva kuitenkin ymmärsi varoittaa, että nuorelle ihmiselle maailmojen välissä eläminen on psyykkisesti vaativaa. Työelämään siirtyessä aikaa shamanistisille harjoituksille jäi vähemmän ja maailmat erkanivat hiljakseen. Tietäminen siirtyi uniin ja wiccan opiskelun myötä maaginen maailma rajautui selkeämmin rituaaliaikoihin.

Rumpu on monelle shamanismista kiinnostuneelle tärkein asia. Rumpumatkoja ja rumpupiirejä kokeillaan hyvin nopeasti. Minun polkuni oli toisenlainen, sillä keskityin vuosikausiksi voimaharjoituksiin ja voiman ymmärtämiseen, enkä vaivuttanut itseäni syviin transsitiloihin. Minulle harjoitukset ovat olleet pohja, jotka rakentavat tasapainoisen shamanistisen maailman ja avaavat shamanistisen näkökyvyn. Silloin transsimatkat aukeavat myöhemmin itsekseen.

Rumpupiireissä olen käynyt muutamia kertoja ja sellaista pyynnöstä vähän aikaa ohjannutkin. Ne ovat olleet ennen kaikkea keino jakaa tietoa ja oppia muista ihmisistä. Transsikokemuksille lyhyet piirisessiot ovat usein pinnallisia ja kevyitä, varsinkin jos vertaa eroa viikonlopputapahtumiin, joissa energia ehtii kasvaa, syventyä ja useiden pitkien matkojen voimasta kasvaa syvemmäksi tietoverkoksi. Viikonlopputapaamiset ovat voimauttavia ja ihmisten kokoontuminen tuntuu nostavan voimaa moninkertaiseksi.

Olen piirtämässä shamanistisen mandalani kehää uudelleen kohti alkuvuosien kuviota. Olen löytänyt uudelleen säännöllisten voimaharjoitusten merkityksen. Jätän transsimatkat kertaan tai pariin vuodessa – tosi tarpeeseen. Sitäkin enemmän elän ja hengitän energiaverkkoa, muutan jalkani kallioksi ja upotan käteni kivinä kuohkeaan multaan. Linnut kertovat viestejä ja tuuli puhuu metsässä, kun sitä jaksaa kuunnella tunti toisensa perään.

Tasapaino palaa, mandalani näyttää hetkisen taas ehjemmältä ympyrältä. Mitä enemmän rukoilen, laulan mantroja ja kohotan kohti ylistä henkimaailmaa, sitä tukevammin lasken juureni päivittäin maahan ja annan voiman virrata kehoni läpi tasapainottavasti. Kerään palaseni maailman tuulista, keskitän itseni keskusakselille, maailmanpuuhun.

Olen  latva. Olen runko. Olen juuret.
Olen kanava, jota pitkin voima kulkee. Vaikka voima kasvaa, minusta tulee pienempi.