Kalervo Palsan ja Veera Pitkäsen
Matka-näyttely esittelee grafiikkaa ja akvarelleja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa
23.8.2015 saakka. Veera Pitkäsen teokset henkivät vahvasti okkultismia ja pohjoismaista
vanhaa mytologiaa, joten pyysin häntä kertomaan lisää nyt näyttelyssä olevista
Argarizim-kirjan kuvituksista sekä avaamaan luovaa mielenmaisemaansa.
Kerrotko millainen teos Argarizim on?
- Argarizim on suomalaisen okkultistin
Johannes Nefastoksen teos, joka on
rakenteellisesti jaoteltu
Dante Alighierin Inferno-tekstin mukaan eri
kappaleisiin. Nefastoksen kirja kulkee siis eteenpäin hieman samaan tapaan
kuin Danten Inferno-kuvaus. Tähän matkan tekemisen teemaan tartuinkin
kuvituksissani. En halunnut tehdä helvettikuvia missä on ihmisiä tai kärsimystä
vaan tartuin helvetti-teemaan psykologiselta kannalta; esoteristin tie on
vaikea ja yksinäinen. Silti kuten kaikkien projektien kanssa, jossain vaiheessa
kuvat elävät omaa elämäänsä ja tarina kirjoittaa itseään, minä vain koetan
seurata sen hienoisia sävyjä ja tulkita niitä. Näin kävi myös Nefastoksen
kirjakuvituksen kanssa; osittain kuvat kertovat minusta, osittain
Nefastoksesta, meidän energisestä piiristämme ja kohtaamisesta.
Millainen luontosuhteesi on nyt ja
millainen se on ollut lapsena, liittyykö kiinnostuksesi okkultismia ja
pohjoista mytologiaa kohtaan myös luontoon?
- Lapsena minua kiinnosti kovasti eri kasvien ja eläinten nimet ja teinkin
tarkkoja kopioita vihkooni koulukirjoista. Koska isäni on taiteilija, meillä
oli tapana iltaisin tehdä niin, että sain valita jonkin kuvan eläinkirjasta ja
isä sen sitten minulle piirsi. Nämä hetket ovat jääneet mieleeni, sillä
keskityin niin kovasti yksityiskohtaan, että hämmästyin joka kerta kun yhtäkkiä
eläimen kuva olikin valmis. Tämä oli minusta melkein kuin taikuutta ja
samantyyppinen kokemus on läsnä vieläkin; työn lopputulos yllättää minut aina
eikä prosessi ole ikinä täysin kuten sen kuvittelin. Jotkut työt ovat hirveän
vaikeita, toiset tulevat helposti. Työ on hyvä jos siinä on mukana henki, jos
ei ole, se on pelkkä tekninen suoritus ja nämä yleensä tuhoan. Joskus pitää
tosin tehdä teknisiä töitä, että saa materiaalin ja ilmaisun haltuunsa niin, että
voi ilmentää henkeä.
- Lapsena pidin kovasti lukemisesta ja tämä on edelleen rakas
harrastukseni. Mytologia ja tarut olivat tärkeitä minulle jo pienenä, mutta
niitten todellista arvoa olen alkanut ymmärtämään vasta aikuisella iällä.
Koulussa ei esimerkiksi koskaan kerrottu mitään suomalaisten muinaisuskosta
tai vanhoista tavoista, mistä tuli jotenkin täysin juureton olo. Koulusta
minulle jäi mielikuva, että ensin ei ollut mitään tai että oltiin jotenkin
alikehittyneitä tai typeriä kansana, sitten tuli kristinusko ja täällä opittiin
sivistyneiksi - vaikka tosiasiassa taisi tämä mennä ihan toisin päin.
Kalevalaa
käsiteltiin vain satuna, eikä missään vaiheessa pohdittu sen syvempiä
merkityksiä tai sitä miksi jotkut hahmot on esitetty tiettyyn tapaan. On
mielettömän hienoa, että nyt kiinnostus omaa menneisyyttä ja myyttejä kohtaan
on kasvanut ja kirjoja aiheesta julkaistaan niin, että isompikin yleisö näistä
kuulee. Hyvänä esimerkkinä tästä
Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko mikä
oli aivan mahtava lukukokemus, sekä tietysti
Juha Pentikäisen mittava työ
suomalaisen karhuperinteen ja pohjoisen shamanismin kanssa.
Veera on rakastanut Kalevalaa aina,
eikä vähiten Akseli Gallen-Kallelan kuvamaailman takia. Muinaisskandinaaviset
saagat tulivat ensin häntä lähelle hänen kiinnostuessaan riimujen esoteerisesta
puolesta. Opiskeltuaan riimuja suhteellisen intensiivisesti ja asuttuaan
Ruotsissa muutaman vuoden hän sisäisti siellä läsnä olevaa luonnon energiaa ja
nyt hän työskenteleekin seuraavan ison kuvitusprojektin kanssa, joka liittyy Skandinavian
muinaisuuteen.
- Esoteria, taide ja okkultismi liittyvät minusta luontoon, sillä luonnossa
nämä kaikki ilmentyvät ja me emme ole mitään ilman luontoa; emme mitään ilman
metsää. Luonto on ehdottoman pyhä, ja jokainen myytti liittyy luontoon. Ihmisen
mielikin on osa luontoa ja jos se pyritään luonnosta irrottamaan käy hirvittävä
tragedia, ihminen suistuu epätasapainoon. Argarizim-sarjan teokseni
Eläimen
kuolema sivuaa hieman tätä aihetta.
Veera Pitkänen opiskeli vuosina
2012-2014 taidetta Ruotsin Gerlesborgissa. Kylä sijaitsee Ruotsin
länsirannikolla, meren ja jylhien kallioiden sylissä. Lähistöltä löytyy myös
runsaasti kalliomaalauksia.
Mitkä asiat ruotsalaisessa luonnossa
vaikuttivat sinuun niin, että se purkautui taiteeseesi?
- Asuin vuonomaisessa maisemassa, mikä on hyvin erilainen kuin mikään Suomen
maisema. Joka päivä kävelin meren ohi ja joka päivä se oli erilainen. Mieleeni
on jäänyt erityisesti auringon noustessa hyöryävä meri, ja syksyn syventyessä
meressä näkemäni ilmiö mitä ruotsalaiset nimittävät sanalla “mareld”, suomeksi
vesisäihky. Ilmiön nähdäkseen piti olla täysin pimeässä ja liikuttaa vettä
esimerkiksi kepillä. Näytti siltä kuin veden alla syttyisi äkisti kymmenet tähdet,
jotka leijuvat hiljaa hetken aikaa ja vaipuvat sitten pimeään. Tämä sai
ajattelemaan joitakin alkemistisia lausahduksia,
miten ylhäällä onkin kuten alhaalla. Hetken aikaa taivas oli
alapuolellani.
- Myös kallio vaihtoi väriään päivän mittaan valon mukaan: vaaleanpunaisesta
violettiin, harmaaseen, ruskeaan ja mustaan. Ymmärsin miten kivikin elää. Asuin
lähellä Vitlyckeä, UNESCO-kohdetta, missä on satoja kalliomaalauksia. Kävin
siellä useasti ja niitä kuvia katsellessa sielu vavahteli. Tuntui, että melkein
ymmärsin mitä kuvat tarkoittivat, jollain alitajuisella tasolla ne puhuivat
minulle. Ne olivat minunkin kuviani. Aika ja ihmisten välinen kuilu pienenee
tuontapaisia asioita katsellessa.
Millaiset asiat suomalaisessa
luonnossa vaikuttavat sinuun samalla tavalla?
- Ruotsissa on kallio ja kivi, suomessa on metsä. Suomeen liitän mielessäni
synkät metsät ja metsälammet, ja jotenkin suomalainen luonto on
lävitsetunkemattomampi; mutta kenties kyseessä on kulttuurillinen ero.
Mitkä esoteeriset ja uskonnolliset teemat
ovat lähinnä sydäntäsi taidetta tehdessä?
- Riimut, shamanismi, Vasemman Käden harjoitteet, muinaisuus.
Mitä kuuluu Veera Pitkäselle viiden
vuoden kuluttua?
- Toivottavasti olen saanut jatkaa taiteellista pyrintöäni. Toivon että
asustan koirani kanssa jossain syrjäisessä paikassa ja teen parempia töitä.
Minua kiinnostaisi työskennellä jonkin aikaa Lapissa.
Kuvat © Veera Pitkänen - kuvia
on käytetty taiteilijan luvalla
Kalliopiirroksen valokuva: Public Domain / Wikipedia