keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Haastattelussa: taiteilija Veera Pitkänen

Kalervo Palsan ja Veera Pitkäsen Matka-näyttely esittelee grafiikkaa ja akvarelleja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 23.8.2015 saakka. Veera Pitkäsen teokset henkivät vahvasti okkultismia ja pohjoismaista vanhaa mytologiaa, joten pyysin häntä kertomaan lisää nyt näyttelyssä olevista Argarizim-kirjan kuvituksista sekä avaamaan luovaa mielenmaisemaansa. 

Kerrotko millainen teos Argarizim on?

- Argarizim on suomalaisen okkultistin Johannes Nefastoksen teos, joka on rakenteellisesti jaoteltu Dante Alighierin Inferno-tekstin mukaan eri kappaleisiin. Nefastoksen kirja kulkee siis eteenpäin hieman samaan tapaan kuin Danten Inferno-kuvaus. Tähän matkan tekemisen teemaan tartuinkin kuvituksissani. En halunnut tehdä helvettikuvia missä on ihmisiä tai kärsimystä vaan tartuin helvetti-teemaan psykologiselta kannalta; esoteristin tie on vaikea ja yksinäinen. Silti kuten kaikkien projektien kanssa, jossain vaiheessa kuvat elävät omaa elämäänsä ja tarina kirjoittaa itseään, minä vain koetan seurata sen hienoisia sävyjä ja tulkita niitä. Näin kävi myös Nefastoksen kirjakuvituksen kanssa; osittain kuvat kertovat minusta, osittain Nefastoksesta, meidän energisestä piiristämme ja kohtaamisesta. 



Millainen luontosuhteesi on nyt ja millainen se on ollut lapsena, liittyykö kiinnostuksesi okkultismia ja pohjoista mytologiaa kohtaan myös luontoon?

- Lapsena minua kiinnosti kovasti eri kasvien ja eläinten nimet ja teinkin tarkkoja kopioita vihkooni koulukirjoista. Koska isäni on taiteilija, meillä oli tapana iltaisin tehdä niin, että sain valita jonkin kuvan eläinkirjasta ja isä sen sitten minulle piirsi. Nämä hetket ovat jääneet mieleeni, sillä keskityin niin kovasti yksityiskohtaan, että hämmästyin joka kerta kun yhtäkkiä eläimen kuva olikin valmis. Tämä oli minusta melkein kuin taikuutta ja samantyyppinen kokemus on läsnä vieläkin; työn lopputulos yllättää minut aina eikä prosessi ole ikinä täysin kuten sen kuvittelin. Jotkut työt ovat hirveän vaikeita, toiset tulevat helposti. Työ on hyvä jos siinä on mukana henki, jos ei ole, se on pelkkä tekninen suoritus ja nämä yleensä tuhoan. Joskus pitää tosin tehdä teknisiä töitä, että saa materiaalin ja ilmaisun haltuunsa niin, että voi ilmentää henkeä.

- Lapsena pidin kovasti lukemisesta ja tämä on edelleen rakas harrastukseni. Mytologia ja tarut olivat tärkeitä minulle jo pienenä, mutta niitten todellista arvoa olen alkanut ymmärtämään vasta aikuisella iällä. Koulussa ei esimerkiksi koskaan kerrottu mitään suomalaisten muinaisuskosta tai vanhoista tavoista, mistä tuli jotenkin täysin juureton olo. Koulusta minulle jäi mielikuva, että ensin ei ollut mitään tai että oltiin jotenkin alikehittyneitä tai typeriä kansana, sitten tuli kristinusko ja täällä opittiin sivistyneiksi - vaikka tosiasiassa taisi tämä mennä ihan toisin päin.

Kalevalaa käsiteltiin vain satuna, eikä missään vaiheessa pohdittu sen syvempiä merkityksiä tai sitä miksi jotkut hahmot on esitetty tiettyyn tapaan. On mielettömän hienoa, että nyt kiinnostus omaa menneisyyttä ja myyttejä kohtaan on kasvanut ja kirjoja aiheesta julkaistaan niin, että isompikin yleisö näistä kuulee. Hyvänä esimerkkinä tästä Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko mikä oli aivan mahtava lukukokemus, sekä tietysti Juha Pentikäisen mittava työ suomalaisen karhuperinteen ja pohjoisen shamanismin kanssa.


Veera on rakastanut Kalevalaa aina, eikä vähiten Akseli Gallen-Kallelan kuvamaailman takia. Muinaisskandinaaviset saagat tulivat ensin häntä lähelle hänen kiinnostuessaan riimujen esoteerisesta puolesta. Opiskeltuaan riimuja suhteellisen intensiivisesti ja asuttuaan Ruotsissa muutaman vuoden hän sisäisti siellä läsnä olevaa luonnon energiaa ja nyt hän työskenteleekin seuraavan ison kuvitusprojektin kanssa, joka liittyy Skandinavian muinaisuuteen.

- Esoteria, taide ja okkultismi liittyvät minusta luontoon, sillä luonnossa nämä kaikki ilmentyvät ja me emme ole mitään ilman luontoa; emme mitään ilman metsää. Luonto on ehdottoman pyhä, ja jokainen myytti liittyy luontoon. Ihmisen mielikin on osa luontoa ja jos se pyritään luonnosta irrottamaan käy hirvittävä tragedia, ihminen suistuu epätasapainoon. Argarizim-sarjan teokseni Eläimen kuolema sivuaa hieman tätä aihetta.

Veera Pitkänen opiskeli vuosina 2012-2014 taidetta Ruotsin Gerlesborgissa. Kylä sijaitsee Ruotsin länsirannikolla, meren ja jylhien kallioiden sylissä. Lähistöltä löytyy myös runsaasti kalliomaalauksia.

Mitkä asiat ruotsalaisessa luonnossa vaikuttivat sinuun niin, että se purkautui taiteeseesi?

- Asuin vuonomaisessa maisemassa, mikä on hyvin erilainen kuin mikään Suomen maisema. Joka päivä kävelin meren ohi ja joka päivä se oli erilainen. Mieleeni on jäänyt erityisesti auringon noustessa hyöryävä meri, ja syksyn syventyessä meressä näkemäni ilmiö mitä ruotsalaiset nimittävät sanalla “mareld”, suomeksi vesisäihky. Ilmiön nähdäkseen piti olla täysin pimeässä ja liikuttaa vettä esimerkiksi kepillä. Näytti siltä kuin veden alla syttyisi äkisti kymmenet tähdet, jotka leijuvat hiljaa hetken aikaa ja vaipuvat sitten pimeään. Tämä sai ajattelemaan joitakin alkemistisia lausahduksia, miten ylhäällä onkin kuten alhaalla. Hetken aikaa taivas oli alapuolellani.

- Myös kallio vaihtoi väriään päivän mittaan valon mukaan: vaaleanpunaisesta violettiin, harmaaseen, ruskeaan ja mustaan. Ymmärsin miten kivikin elää. Asuin lähellä Vitlyckeä, UNESCO-kohdetta, missä on satoja kalliomaalauksia. Kävin siellä useasti ja niitä kuvia katsellessa sielu vavahteli. Tuntui, että melkein ymmärsin mitä kuvat tarkoittivat, jollain alitajuisella tasolla ne puhuivat minulle. Ne olivat minunkin kuviani. Aika ja ihmisten välinen kuilu pienenee tuontapaisia asioita katsellessa.

Millaiset asiat suomalaisessa luonnossa vaikuttavat sinuun samalla tavalla?

- Ruotsissa on kallio ja kivi, suomessa on metsä. Suomeen liitän mielessäni synkät metsät ja metsälammet, ja jotenkin suomalainen luonto on lävitsetunkemattomampi; mutta kenties kyseessä on kulttuurillinen ero.

Mitkä esoteeriset ja uskonnolliset teemat ovat lähinnä sydäntäsi taidetta tehdessä?

- Riimut, shamanismi, Vasemman Käden harjoitteet, muinaisuus.

Mitä kuuluu Veera Pitkäselle viiden vuoden kuluttua?

- Toivottavasti olen saanut jatkaa taiteellista pyrintöäni. Toivon että asustan koirani kanssa jossain syrjäisessä paikassa ja teen parempia töitä. Minua kiinnostaisi työskennellä jonkin aikaa Lapissa.




Kuvat © Veera Pitkänen  -  kuvia on käytetty taiteilijan luvalla
Kalliopiirroksen valokuva: Public Domain / Wikipedia

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015