lauantai 19. lokakuuta 2013

Ekologisempaan asumismuotoon

Kun ihminen muuttaa metsään, se muuttuu. Nahkakorkosaapasihmisestä kumisaapasihmiseksi. Huulikiiltoihmisestä verkkahousuihmiseksi. Elämän pelkistäminen karsii pois paljon asioita, jotka alkaa nähdä turhina.

Vaan metsäpä vaatii veronsa. Pitää olla aggregaatti, kun myrskyt katkovat puut sähkölinjoille ja sähkölaitos vetää ne uusiksi viikon päästä. On hankittava maastoauto, koska kaupunkiauto hajoaa metsämäkien kiviin. On ostettava tikkaat, lumikola, ruohonleikkuri, aura, eristettä seiniin, hiekoitussoraa pihatielle. On huollettava hajonnut aggregaatti ja maksettava metsätietä auraavan traktorin kulut. Työpaikka vaihtuu, etätyö ei onnistu. On ajettava vuodessa 15000 km päästäkseen töihin. Yksin, sillä isolla maastoautolla.

Taas muuttuu maisema. Metsä vaihtuu meren läheisyydeksi ja kaupungiksi. Myydään pois aggregaatti, maastoauto, ruohonleikkuri, aura, tikkaat. Huomataan, että vuodessa säästyy 2000 euroa pelkästään asuinpaikan vaihtamisella. Ja luonto kiittää, kun autoilu vähenee. En tiedä kiittääkö mieli, kun hiljaisen metsän tilalla on jatkuva autojen humina.

Ja vastapäätä taloa kohoaa korkea kallio, josta näkee meren ja saaret ja laivat ja saarten valot. Ja vastapäätä kalliota on kauppa, josta saa luomurieskaa ja tuoreita lähiseudun vihanneksia. Ja ne voi kantaa kävellen kotiin!

Olen aina rakastanut muutosta.
Mustalaisvankkurit kulkevat, laiva keinahtaa ja nostaa ankkurinsa.