perjantai 18. lokakuuta 2013

Seuraavan kukkulan taakse

Olen viettänyt viisitoista vuotta luonnonuskovan elämää. Se on enemmän kuin lapsuus kristittynä kristillisessä perheessä. Viidentoista vuoden aikana ehtii integroitua hyvin luonnonkiertoon. Keväällä ammennetaan hedelmällisyyden ja kasvun symboliikasta, syksyllä käydään juhlistamaan sadonkorjuuta. Kerran vuodessa mennään pakanaleirille saunomaan ja juttelemaan siitä, mitä luonnonuskonto itselle merkitsee.

Luonnonkierto merkityksineen… on luonnollista. Niin luonnollista, että se soljuu vuosien jälkeen osana eloa. Juhlapäivien vietto karisee kalenterista, omenoista tehdään syksyllä hilloa ja kurpitsoista pikkelsiä. Kurpitsaan ei jaksa kaivertaa joka vuosi naamaa. Luonnostani karisee uskonto pois, mutta luonto jää. Metsä, yhteys ja pyhyys.

Kun luonnonkiertoon ei enää suhtaudu uskonnollisesti ja luonnonuskontojen tapoja noudattaen, alkaa huomata omia epäluonnollisia piirteitään. Monille luonnonuskoville syksy ja talvi on sisäänpäin käpertymisen aikaa ja itsetutkiskelua. Minä räjähdän neljään ilmansuuntaan ja leviän maailmalle. Tutkin, ahmin, kehitän. Ehkä luonnonuskonnoista tuli liian tuttu juttu, mielenkiintoni menee aina seuraavan kukkulan takana, uutta potentiaalia hengittäen.

Luonnonkierto ihmisyyden peilinä ei enää heijasta kuvaani. Kuvani heijastuu riimujen muotoihin, syveneviin mysteereihin, laajenevaan ymmärrykseen ihmisestä. Luonnonuskonnot ovat minulle yhä rakkaita ja säilyvät elämässäni varmasti aina, mutta nyt keskiössä on ihmisen tietoisuuden tutkiminen ja ihmisyyden potentiaalin kasvattaminen ja ripaus neljättä tietä.

Jäin viime viikolla pois pakanayhdistystoiminnasta. Toiminta on arvokasta ja viime vuosina on tehty paljon sen eteen, että Suomessa on noussut tietoisuus luonnonuskonnoista, eritoten shamanismista ja suomenuskosta. Mutta yli kymmentä vuotta ei jaksa samaa leirinuotiota tai keskustelua siitä, millä kuunvaiheella basilika istutetaan.

Minun kutsumuksekseni on vuosien saatossa kirkastunut tarve ruokkia ja auttaa niitä ihmisiä, joilla ei ole lautaselle laitettavaksi yrttejä saati ruokaa. Esimerkiksi Thuleian Puodin tuotto menee suurelta osin jatkossa köyhien lasten auttamiseen Romaniassa, Bulgariassa ja Baltiassa. Valtaosa avustavista järjestöistä on kristillisiä avustusjärjestöjä, joten heidän kanssaan teen myös yhteistyötä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti