maanantai 4. helmikuuta 2013

Luonnonuskova vai jotain muuta?

Elämäni varrella olen kokenut ja kokeillut erilaisia uskonnollis-maagisia rooleja. Ehkä pisimmän ajan olen viettänyt uskova-kategoriassa maistellen sen erilaisia ilmenemismuotoja. Lapsuudessa ja nuoruudessa pusersin uskovuutta kristinuskon muottiin, sittemmin erilaisten pakanauskontojen ja luonnonuskontojen filtteriin.

Uskovaisen nimilappu keikkui minussa läpi vuosien vähän vinossa. Koin ulkopuolisuutta ja erillisyyttä, sillä en uskonut samalla tavalla kuin muut. Kristittynä koin pyhyyttä luonnossa ja sisäinen ristiriita kristillisen opin kanssa oli merkittävä. Luonnonuskovuus laajensi maailmankuvan sallivuutta yhdistäen holistisen ihmiskuvan, mystiikan ja uskonnollisuuden. Silti vuosien ajan koin olevani ulkopuolinen tarkkailija, joka opiskelee pakanauskontojen eri perinteitä ja järjestelmiä ollen kuitenkin sisimmässään jotakin muuta.

Koska olen vuosia toiminut aktiivisesti luonnonuskontojen kentällä, on suhdetta luonnonuskova-termiin tullut mutusteltua useampaan otteeseen. Muutama vuosi sitten vapautin itseni uskova-termistä, koska tuntin olevani enemmän kokija, tarkkailija, suodattaja, mystikko ja tiedonvälittäjä. Luonnonuskova-sanassa minulle soi kuitenkin rakkaana sana luonto.

Luonto edustaa minulle pyhää tilaa, joka on alkuvoimaisempi ja elävämpi kuin ihmisten rakentama ympäristö. Itsessään luonto ei silti ole minulle sen pyhempi kuin muutkaan paikat, mutta se yhdistää olemukseni tasot linjaksi, jossa pyhyys soi kauniisti ja tavoittaa tietoisen mieleni. Metsään kävellessä aistini havahtuvat hereille ja kuulen oman sisäisen ääneni paremmin. Saan oivalluksia ja ideoita. Asiat nousevat piilotajunnasta mielen pureskeltavaksi. Pyhyys on siis minussa itsessäni ja vaalin sitä tietoisuuden kipinää, jonka huomaan havahtuvan minussa hereille luonnon helmaan astuessani.

Mihin sitten uskon? Uskon ihmisen sisällä olevaan tietoisuuteen. Ytimeen, jossa asuu hiljaisuus, viisaus ja rauha. Eettisyyteen, moraaliin ja tietoisiin tekoihin, jotka lähtevät oman tahdon kultivoinnista. Jos ajatellaan, että uskova ihminen on ns. oikean käden polulla ja noudattaa filosofiaa ”Let Your Will Be Done”, kuljen maagikkona itsereflektion vasemman käden polulla, jota voisi luonnehtia filosofialla ”Let My Will Be Done.”

Mihin sinä uskot?