Manifestoimisen aika

Vuodentaite on mitä parasta manifestoimisen aikaa. Olipa vuodentaitteesi sitten kekrinä, talvipäivänseisauksena tai kalenterin osoittamana vuosiluvun vaihtumisen päivänä, iske silmäsi hetkeksi menneeseen vuoteen ja suuntaa se sitten tulevaan aikaan.

Vuodentaiterituaalit ja muukin ritualistinen performointi on jäänyt omassa uskonnollis-maagisessa harjoituksessani jo muutaman vuoden taakse. Rituaaleille on toki paikkansa ja aikansa. Ne resonoivat mielessä monella taajuudella. Vaan nykyään arvostan sanattomia kokemisen hetkiä. Olemisen yhdistymistä ympäristöön. Kävelen metsään liukuen osaksi metsää ja metsä lomittuu minuun liikkuen ytimeni päällä havuntuoksuisena alkukantaisena voimana.

Taitekohdat ovat kuitenkin erinomainen ajankohta poiketa kokemuksellisuuden fiilistelystä riittien pariin. Tänä talvipäivänseisauksena nostimme pimeässä tulen valaisemassa tuvassa maljaa tulevalle vuodelle ja lausuimme ääneen Tahtomisen sanat. Sanat, jotka osoittavat tahdon suuntaa. Sanat, jotka manifestoivat tulevan vuoden todellisuutta. Maagiset sanat, joiden tarkoituksena on muuttaa itseä, vuoden sisältöä ja vähän ympäröiväänkin maailmaa niin, että ne kulkevat linjassa oman sisimmän tähtemme kanssa.

Every woman and man is a star
- Aleister Crowley

Pari sanaa maailmanlopusta

Talvipäivänseisauksena 21.12.2012 tulee maailmanloppu. Näin isot pojat opettivat jo alakoulun ensiluokilla. Ajankohta piirtyi pääni sisällä niin kaukaiseen tulevaisuuteen, että en ole elänyt elämääni maailmanloppuun valmistautuen. Mutta olisiko pitänyt?

Jos maailma loppuu perjantaina tai jo huomenna, oletko saanut elämässäsi aikaan jotakin sellaista, joka jää perinnöksi jälkipolville? Entäpä, jos maailmasi loppuisi vuoden kuluttua? Mitä haluaisit tehdä tämän viimeisen vuoden aikana? Mistä haluaisit sinut muistettavan? Miten haluaisit elää elämäsi viimeiset päivät?  Ja miksi et toteuta näitä asioita tavoitteellisesti jo nyt?

Kirjoitin heinäkuussa 2012 samasta aiheesta:
http://thuleia.blogspot.fi/2011/07/unelmista-toteutukseen.html

Lintulauta maitopurkista

Lunta ryöpsähti parissa päivässä tänne korpeen melkein kolmekymmentä senttiä. Pikkulintujen murkina jäi paksun peitteen alle ja nyt sen päälle vielä pakastaa. Siispä nikkaroimaan linnuille ruokintapisteitä.

Yhden talven kestävä lintulauta syntyy maito- tai mehupurkista. Kylkeen aukko, jonka yläreunan voi taivuttaa lipaksi. Sisälle talouspaperirullan hylsy annostelijaksi. Sen alareunaan leikataan etusivulle pieni lovi, joka päästää jyviä tasaisesti lintujen saataville. Hylsy pysyy paikoillaan motittamalla se muutamalta suunnalta tikuilla tai kertakäyttölusikoilla, jotka toimivat samalla istumaorsina.

Ruokintapaikkoja kannattaa laittaa pihalle useampia, jotta sille yhdelle ainoalle ei muodostu siipirysyä ja nokittelua. Siemenpönttöjen lisäksi omatekoisesti voi valmistaa kookosrasvapalloja, joihin voi piilottaa pähkinöitä sattumiksi. Kookosrasvaa saa kaupasta voipaketinmallisina kuutioina ja niitä voi sulatella kattilassa ja kaataa muotteihin tai lämmittää huoneenlämmössä käsissä muotoiltavaksi.

Lukeeko kyljessä BOX vai jotakin muuta?