Shamanistisia päiväkursseja Espoossa

Thuleian Tuvassa Espoon perukoilla järjestetään keväästä alkaen shamanistisia päiväkursseja. Toukokuulla tutustumme shamanismin alkeisiin ja rumpumatkan tekemiseen, kesäkuulla syvennetään shamanistista luontosuhdetta metsäilemällä ekopsykologiset lasit päässä ja tunnustelemalla luonnon voimapaikkoja.

Kurssipaikkana toimii nariseva hirsimökkini maaseudun rauhassa lähellä Nuuksion korpia. Heti takapihalta alkavat laajat metsät, joissa on paljon ihania luonnonsuojelualueita pähkinäpuulehtoineen ja suolampineen. Lupaan evästää kursseille tulijat sekä henkisen maailman antimilla että maistuvilla kasvisruoilla kuppikakuista intialaisiin herkkuihin.

Kurssikalenteri täydentyy myöhemmin elementteihin ja riimuihin liittyvillä kursseilla. Luvassa on myös syventäviä kursseja, joissa pääsee tutustumaan erilaisiin transsitekniikoihin perinteisen rummutuksen sijasta sekä tutkimaan henkioppaiden erilaisia olomuotoja. Olette lämpimästi tervetulleita kursseille! Ja itse olen aivan innoissani, kun pääsen jakamaan mielenkiintoisia, jänniä ja ihania kokemuksia kanssanne.

Lisätietoa kursseista kurssikalenterissa

Kurssit täyttyvät nopeasti, joten kesän mittaan niitä järjestetään tarpeen mukaan useampina päivinä. Ilmoittaudu pian, jos haluat tietylle kurssille, varausmaksuun saa kyllä maksuaikaa.

 

Uusi vanha tupa

Ihan pyytämättä ja yllättäen vuokraisäntämme irtisanoi asuntomme uudenvuoden aattona. Hän oli keksinyt muuttavansa itse siihen ja samalla remontoivansa sitä isommaksi. Jotta jälleenmyyntiarvo olisi parempi.

Vai tuliko tuo sittenkään pyytämättä? Olin haikaillut koko syksyn hiljakseen pois kehäteiden humusta ja kuukautta aiemmin näyttänyt miehelle netistä pientä punaista pehtoorintupaa vanhalla hevostilalla. Tuo samainen tupa oli vielä vapaana, joten jo irtisanomispäivän iltana olin soittanut sen omistajalle ja sopinut näytöstä seuraavalle päivälle.

Ja nyt me asutamme melkein parisataavuotiasta hirsitaloa. Se natisee ja narisee, hengittää ja kiusaa meitä kujeilevalla kotitontulla. Pirtti lämpiää olohuoneen takalla, joka kuumentaa kupeillaan jyhkeää kivimuuria ja levittää lämpöä vintille asti. Etupihalta alkaa syvä metsä ulottuen naapurikuntiin saakka. Idässä pienen kylän katot näyttävät Melukylältä ja niiden takaa aurinko nousee metsän lomasta valaisemaan horisonttiin aukeavat pellot. Etelässä on vanha navetta ja suuri hevosaitaus. Lännessä puistomainen pihametsä ja tilan päärakennus.

Ennen muuttoa kodinhaltija kävi unessa kertomassa millaisista kynttilöistä hän pitää. Herätessäni ihmettelin mistä sellaisia löytäisin, kun eivät ne näyttäneet erikoisine sulautuvine värikerroksineen ollenkaan tämän maailman teoksilta. Seuraavana päivänä sellaisia kynttilöitä löytyi kaupan tarjouskorista.

Vanha pehtoorintupa tuntuu shamanistisesti hyvältä paikalta. Kolme kerrosta kuvastavat alista, keskistä ja ylistä maailmaa. Talon alapuolella on suuri pyöreästi kiviholvattu kellari, jossa haisee multa ja maa. Keskikerroksessa asutaan, poltellaan elävää ja lämmittävää tulta, mutta sieltä pääsee kätevästi takan yläpuolelta portaita vintille, jossa on hyvä nukkua suurten puupylväiden lomassa. Takan hormi tuo lämpöä viereen ja päästää sen piipusta taivaalle.

Odotan kohta ilmestyvää Maatiainen ry:n siemiluetteloa, jotta pääsen tilaamaan pihalle vanhoja alkuperäisiä kasvilajikkeita. On ihanaa asua metsässä, maaseudulla, puiden ja lumen keskellä hiljaisuudessa. Kiitos tästä!