tiistai 3. huhtikuuta 2012

Hyveet, eettisyys ja ahimsa

Lupasin kirjoittaa joogan kahdeksanosaisen polun alkuhaaroista, eli pohtia eettisiä ja moraalisia ohjeita, joita ashta anga sisältää. Haluan tuoda näitä esille siksi, että näihin ohjeisiin joogakirjallisuudessa törmätessäni ymmärsin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa, että jooga on paljon enemmän kuin voimistelua ja liikkeitä. Jooga on laaja filosofia, joka sisältää myös elämäntavassa opastavia periaatteita.

Näiden periaatteiden pohtiminen on vienyt minua syvemmälle intialaiseen vanhaan filosofiaan ja Bhagavad-Gita-teoksen kautta olen löytänyt laajempaa henkistä perustaa, jolle oma jooginen elämäni nyt kallistuu. Oma elämänfilosofiani lähtee sallivuudesta ja rakkaudesta; miten lisäät elämääsi hyviä asioita – jolloin hiljalleen huonot asiat karsiutuvat itsestään pois. Sen tähden en pidä olennaisena joogisen filosofian opettelua kieltojen ja säätelyn kautta, mutta niitä on hyvä pohtia ja jättää muhimaan alitajuntaan. Ne nousevat sieltä hiljalleen, kun ihminen on itse valmis muutokseen. Jos on.

Säännöstelevien periaatteiden makustelu tuntuu tärkeältä, sillä olen vuosia viettänyt hyvin vapaata elämää säätelemättä syömisiä, juomisia, ajankäyttöä tai ylipäätänsä mitään. No onneksi seksuaalisuuden suhteen olen ollut aina kohtuullinen siinä mielessä, että miellän sen parisuhteeseen kuuluvaksi asiaksi. Olen halunnut maistella tätä maallista elämää monelta eri kantilta, mutta samalla olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja jopa asketismista. Joogaharjoitusten myötä olen luonnollisesti tuntenut eniten vetoa näihin joogafilosofian eettisiin ja moraalisiin ohjeisiin, mutta niiden lisäksi peilinä voi käyttää mitä tahansa periaatteita.

Luonnonuskova voi peilata itseään vaikkapa aasaiuskon arvoihin: rohkeus, totuudenmukaisuus, kunnia, uskollisuus, itsekuri, vieraanvaraisuus, omavaraisuus, yritteliäisyys ja sisu. Eri uskonnoista löytyy omat hyveensä, arvonsa, kieltonsa ja ohjeensa. Niiden pohtiminen toimii aina hyvänä sisäisenä peilinä omaan kehitykseen. Mistä voisin oppia, mistä voisin luopua?

Joogisesta etiikasta kiinnostunut voi ashta angan sijaan keskittyä Bhagavad-Gitan ohjeisiin. Tässä esimerkiksi yksi kohta, sen jälkeen mennään vihdoin niihin polkuihin!

”Nöyryys, vaatimattomuus, väkivallattomuus, kärsivällisyys, yksinkertaisuus, aidon henkisen opettajan puoleen kääntyminen, puhtaus, vakaus, itsensä hallinta, aistinautinnon kohteista luopuminen, väärän minätunteen puuttuminen ja syntymään, kuolemaan, vanhuuteen ja sairauteen liittyvän kärsimyksen havaitseminen, vapaus kahliutumisesta lapsiin, vaimoon ja kotiin sekä miellyttävien ja epämiellyttävien asioiden kohtaaminen tyynenä, jatkuva ja puhdas antaumus Minua kohtaan, yksinäisiin paikkoihin hakeutuminen ja ihmisjoukosta erillään pysytteleminen, itseoivalluksen tärkeyden hyväksyminen ja Absoluuttisen Totuuden filosofinen mietiskeleminen – kaiken tämän Minä julistan tiedoksi, ja kaikki muu on tietämättömyyttä.” Bg 13.8-12

Ashta Anga 1: Yama

Yama tarkoittaa moraalisia ohjeita, eettistä käytöstä ja itsehillintää. Pienilläkin teoilla on merkitys, sillä me kaikki olemme yhteydessä maailmankaikkeuden voimakenttään. Rauhanomaisuus, elämän kunnioittaminen ja suojeleminen on yhteistä sekä shamanismille ja joogalle.

Yama sisältää viisi kohtaa:
ahimsa eli väkivallattomuus, elämän kunnioittaminen
satya eli pidättäytyminen valehtelusta sanoissa, ajatuksissa ja teoissa
asteya eli pidättäytyminen varastamasta ja käyttämästä muita hyväkseen
brahmacarya eli seksuaalienergian säännöstely, pidättäytyminen kohtuuttomuudesta
aparigraha eli pidättäytyminen ahneudesta

Ahimsa, elämän kunnioittaminen

Väkivallasta pidättäytyminen fyysisesti kuulostaa äkkiseltään helpolta. Kyllähän sitä nyt voi olla lyömättä ketään pataan ja lopettaa lapsensa tukistamisen. Vaan kun siirrytään väkivallattomuuteen sanoissa ja jopa ajatuksissa, tulee peliin mukaan enemmän haastetta.

Väkivallattomuus ilmenee joogisessa kulttuurissa myös kasvissyöntinä. Intiassa monin paikoin kasvisruokavalio sisältää maitotuotteet, mutta lehmiä kunnioitetaan pyhinä eläiminä. Lehmiä suojeleva järjestö Internetional Society For Cow Protection on esimerkki järjestöstä, joka opettaa maidontuotantoa lehmien – ei tuotannon ja hyväksikäytön – ehdoilla. Moni tehotuotannon kärsimyksiä kaihtava valitsee kuitenkin suoraan vegaaniuden ja jättää kaikki eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliosta ja vaatetuksesta.

Väkivallasta pidättäytyminen liittyy myös karman lakiin. Se mitä kylvät, sitä niität. Vanhassa suomenuskossa sama ajatus näkyy vastavuoroisuuden laissa. Wiccassa opetetaan, että tee mitä tahdot, kunhat et vahingoita. Tulkinnasta riippuu ulottaako ihminen tämän elämän joka akselille vai koskemaan vain magian tekemistä.

Väkivallattomuutta itseä kohtaan kannattaa noudattaa myös fyysissä harjoituksissa: ei lenkkeillä flunssaisena, ei runnota kehoa jooga-asanaan liian kovasti, rakastetaan omaa kehoa, joka on tässä elämässämme sielun asuinpaikka. Ei rankaista itseä syytöksillä, vaan ollaan sallivia ja armollisia. Edetään askel kerrallaan, hitaasti. Muistetaan anteeksianto ja nöyryys itseä ja muita kohtaan.

Shamanismi ja ahimsa

Shamanismissa ahimsa voisi tarkoittaa myös rauhanomaisen energian lisäämistä. Länsimaissa on ollut paljon vallalla soturisahamanismi, joka korostaa soturiuden arkkityyppistä voimaa shamaanin polulla. Nostetaan sen rinnalle äidillinen ja rakkaudellinen shamanismi lisäten rauhallisuutta, rakkautta ja puolustautumisen sijaan jakamista ja välittämistä. Vaihdetaan epäily luottamukseen.

Parantavaa työtä tekevä shamaani joutuu myös miettimään mikä on parannustyössä eettistä ja aitoa väkivallattomuutta. Onko eettisesti oikein tehdä hedelmällisyysrituaali iäkkäälle perheelle, joka ei saa lasta hedelmöityshoidoista huolimatta – vai pitäisikö asiassa kuunnella muunlaista viisautta? Pitkittääkö sairaan potilaan kärsimystä, kun läheiset haluavat pitää hänet luonaan, mutta henkilö olisi itse jo valmis lähtemään jatkamaan matkaa? Elämän kunnioittaminen sen päättyessä ja alkaessa on shamaanille todella tärkeä ja hienovaraisesti pohdittava asia.

Haaste: Miten tulen ajatuksissani väkivallattomaksi ja opin näkemään kaikki ihmiset ja eläimet henkisinä sieluina, joiden ajatuksia, elämäntehtäviä ja valintoja voin oppia ymmärtämään?

Bhaktijoogassa vastaus haasteeseen on omistautuminen jumalalliselle. Esimerkiksi Jumalan nimen meditoiva chanttaaminen antaumuksella puhdistaa meitä negatiivisyydestä. Toisten palvelemisen lisäämisellä oman egon tärkeys vähenee ja niin se väkivaltaisuuskin jalostuu muunlaiseksi energiaksi.

Seuraava yaman kohta on satya eli pidättäytyminen valehtelusta.
Palataan siihen myöhemmin.



Oikein väkivallatonta, armeliasta ja iloista päivää kaikille blogin lukijoille toivottavat äitilehmä ja pikkulehmä. Muuuuu, älkää syökö meitä!

4 kommenttia:

  1. Olipas inspiroivaa pohdintaa!

    Itsekin olen ashta angaa nyt käsitellyt paljon, nivonut sitä paremmin elämäänkuuluvaksi niin ajatustasolla kuin konkreettisina tekoina. Ja tosiaan, asanat ovat vain yksi haara joogan kahdeksanosaisesta polusta!

    Itselle tuli vielä mieleen shamanismista ja ahimsasta sellaista, että on myös hyvä harjoittaa väkivallattomuutta, kun vierailee toisissa maailmoissa. Ei revi sukuvainajia vetisistä majoistaan turhan takia tai liian usein, eikä käytä shamanismia toisten olentojen energian heikentämiseen.

    Myös shamanistisen työn jälkeen kannattaa huolehtia omasta itsestään, itsehän tuppaan sairastumaan usein rumpumatkan jälkeen, jos en huolehdi tarpeeksi voiman tasaamisesta. Omien rajojen tunteminen (shamanismissa ja muutenkin elämässä) on suurta ahimsaa.

    VastaaPoista
  2. Upeata tekstiä! Sitä paitsi hyveellinen elämä on varsin helppoa vastoin monien filosofien ja uskonnollisen ihmisten väittämiä. Kannattaa seurata mieluummin runoilijoita, kuten suomalaista Eino Leinoa, joka Hymyilevässä Apollossa sanoi, että "Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä: miss' ihmiset tuntevat tuntehin, liki liikkuvi Jumalakin".

    Ei siis pitäisi olla vaikeaa... paitsi tietysti niille, jotka pyrkivät täydellisyyteen hyveellisessä elämässä, silloinhan hankaluudet vasta alkavat. Mutta toisaalta viisaat myös sanovat, että hyveellisen elämän seurausten joukossa hankaluudet ovat vain marginaalinen osa kokemusta, jossa voiton sittenkin vie autuus ja onni, jota ihminen saa kokea, kun mistään lannistumatta pyrkii hyvyyteen.

    VastaaPoista
  3. Tuo pointti sääntöjen/määräysten luonnollisesta/oivalletusta/vapaaehtoisesta seuraamisesta vs.sosiaalisesta paineesta jne tulevaan:
    Ajattelen, että suurehko osa ihmisistä on enemmän (sokeita)seuraajia, ja pienempi opettajia/johtajia. Tämän hetkisessä henkisessä kentässä omakohtainen oivallus ja vapaaehtoisuus erityisen tärkeää, mutta esim Intiassa suurehko osa väestöä seurasi useimpia joogisia periaatteita sen enempää kelailematta(vielä 50-100v sitten), koska vallitseva kulttuuri antoi hyvän luonnollisen mallin. Tavallinen kansa seuraa aina johtajaa, paras aina seurata älykkyydellä, mutta hyvän asian sokeakin seuraaminen antaa hyötyä

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvistä kommenteista!

    Muniraja: Esitit tärkeän pointin. Monelle ihmiselle on tärkeää saada turvallinen paketti, jota voi noudattaa selkeiden rajojen sisällä. Se luo turvallisuutta ja on tietyllä tavalla helppoa.

    Lapsi ei opi ajamaan pyörällä ilman apurattaita ja ohjausta, tai kieltoja jotka suojelevat. Vasta myöhemmin apurattaista voi luopua, kun ymmärrys ja oivallus kasvavat. Ja silloinkin on vaarana, että välillä kupsahdetaan sarvien yli turvalleen, jos innostutaan ajamaan liian lujaa ilman käsiä. Mutta sitten taas ajetaan hetken hiljemmin ja muistellaan turvallisen ajamisen ohjeita ;)

    Moni ihminen pysyy koko elämänsä ajan siellä turvallisen ajamisen piirissä ja käyttää apurattaiden suomaa turvaa pitkään. Ihmiset vaan ovat erilaisia, seurakunnassakin on vaan pari saarnaajaa/kanttoria ja monta seurakuntalaista, joille riittää istuminen ja kuuntelu. Enkä sano tätä arvottaakseni - vaan todetakseni, että meitä on monenlaisia ja monelle sopii eettisten ohjeiden mukaan eläminen ja fiksumpien tyyppien opastukseen luottaminen!

    VastaaPoista