Pimeintä talvea

Eilen monet tuttavat toivottivat hyvää auringonpaluuta. Talvipäivänseisauksesta päivä alkaa pidetä kohti kevättä ja kesää. Minulle talvipäivänseisauksen merkitys on erilainen.

Talvipäivänseisaus on syvimmän pimeyden aikaa. Kaamos tuudittaa Lapissa lumivaipan alla makaavan luonnon siniseen hämärään. On pimeää. On hiljaista. Valo ei pilkahda missään. Luonto pidättää hengitystä. Hengityksen pidättämisen hetkellä mieli hiljenee. Sanat katoavat. Tajunta avautuu tummaksi kuiluksi alaspäin alitajunnan, unien, mullan ja pimeyden maailmaan.

Minun jouluni on harmaaseen villaan pukeutuneita tonttuja, kylmästä huurtuvia ikkunoita, pimeitä tupia ja kynttilöiden lämmintä valoa, pimeä tervantuoksuinen sauna, keskitalven kylmyydessä kirveenterään lohkeavan halon ääni.

Vielä ei pilkahda aurinko.

Vasta helmikuun alussa Imbolcin eli kynttilänpäivän aikaan kaamos alkaa hälvetä. Kaipaan Etelä-Suomessa asuessa Lapin kaamosta. Täällä aurinko paistaa keskitalvellakin, Lapissa maailma haipuu yli kuukaudeksi pimeyteen, jolloin vain kuu valaisee metsiä.

Otin marraskuussa osaa Kaamos-seminaariin. Lue lisää Lehdon sivuilta.

Pois päästä

Aikojen alussa ihmisen tietoisuus oli hänen sydämessään. Ihminen koki, tunsi ja oli yhtä kokemuksen kanssa. Liekö syynä kirjanoppineisuuden korostus vai mikä, mutta nykyihmisen tietoisuus on häneen päässään, mielessä, ajatuksissa.

Seksi muuttuu mekaanisesta yhtymisestä nautinnolliseksi rakasteluksi, kun sen kokee kehollaan eikä päällään. Missä olet seksin aikana? Oletko päässäsi, mietitkö miltä nyt tuntuu? Laskeudu alas juurichakraasi. TUNNE miltä nyt tuntuu. Sula kokemukseen. Sulje aivot pois. Älä ole pääsi sisällä.

Hieronta muuttuu myös nautinnollisemmaksi kokemukseksi, kun et hieronnan aikana mieti arkipäivän asioita tai sitä mitä hieroja tekee. Poistu päästäsi, siirrä tietoisuutesi siihen lihakseen, jota hieroja kulloinkin käsittelee. Älä mieti miltä tuntuu, vaan sula osaksi tunnetta.

Meditaatio onnistuu paremmin, kun tietoisuutesi on osa hengitystä.

Jännitys ja stressi vähenee, kun rentoutat kielesi.

Anna tietoisuudelle tilaa. Siirrä se tietoisesti muualle kuin pääkoppaasi ja aktivoi samalla kaikkia aisteja kokemaan elämää rikkaammin. 

Talvisuitsuketta

Puhtia kaamokseen

Eipä täällä Helsingissä voi oikein kaamoksesta puhua, kun aurinko paistelee rapean ensilumen päälle nelisen tuntia päivässä. Lapissa kotipuolessa aurinko ei nouse keskitalvella ollenkaan. Pimeys sävyttyy siniseksi hehkuksi keskipäivällä. Mutta jaksaapa se etelän loskakin pistää mielen martaaksi, eteenkin jos vesisade huputtaa taivaan mustilla pilvillä päiväkausiksi.

Ja kansa aateloi synkimmän keskitalven kinkulla, pipareilla ja suklaalla innostuen kevätpuolella kinkunsulatusjumpista. Taisiisjos silloin jaksaa enää tassua nostaa, kun tekee mieli kääntää turvonnutta kylkeä. Kaamoskauteen voi varautua reippailemalla läpi pimeimmän kauden ja vaihtamalla kinkut piristävämpään muonaan. Eikö? Jooko? Ehkä? No sen päättää jokainen itse. Tämä meikäläisen itse valitsi tänään näin:

Aamu:

pieni venyttely sängystä noustessa

kauramuroja mantelimaidolla
vähärasvaista mustikkarahkaa

Keskipäivä:

2 seitanhampurilaista ja liikaa majoneesia

4 km sauvakävelyä
9 km keskiraskasta pyöräilyä

30 min raskaahkoa sivanandajoogaa

Välipala:
sitruunamelissa-piparminttu-rautayrttiteetä

Päivällinen:

tervanmakuisia yrtti-uunijuureksia
jänistä punaviini-puolukkakastikkeessa

vihersalaattia ja mozzarellaa

karpalohilloketta

suklaarakeita ja punaviiniä jälkkäriksi

Ilta:

psyllium-kuitulimaa hoivaamaan masua

luonnonjugurttia hillakiisselillä
päivällä leivottuja kaura-valkosipulisämpylöitä ja konjakkimarinoitua lohta

15 min meditointia

30 min piikkimatolla makoilua

Tavoite: 10 tuntia yöunta viileäksi tuuletussa makuuhuoneessa, aamulla viherpirtelöä nassuun ja uimahallille vesijuoksemaan sekä nauttimaan eucalyptushöyryisistä löylyistä. Loppuviikolla on kolmen päivän joogaretriitti, jonka aikana on luvassa tehomyllytys keholle sekä rauhallisia ja dynaamisia meditaatioita.

Tietoisuuden tuolla puolen

Joogaan, koska kehoni taipuu hitaasti hengityksen virrassa asanoihin, joissa se lepää voimakkaana ja rentoutuneena. Kehon venyessä mieli venyy hengityksen tahtiin. Päänsisäinen puhe tyyntyy, vaimenee ja olosta tulee meditatiivinen.

Olen äänettömässä tilassa sanojen välissä, puheen tuolla puolen. Sulan kokemukseen. Olen tietoinen tästä hetkestä. Olen läsnä. En ole minä, joka tarkkailee polven taipumista suoraksi, olen hiljainen tietoisuus taustalla. Sekä dynaaminen vauhdikas jooga että hyvin hidas taiteellisen pehmeä liike voivat johtaa meditatiiviseen tilaan. Kun osaa päästää irti ja keskittyy vain hengitykseen, eikä lopulta siihenkään.

Ehkä siksi olen aina piirun verran vierastanut puhekielisiä rituaaleja. Keskittyminen jakautuu ainakin osaksi sanoihin ja kieleen. Äänettömissä shamanistissa tai voodoo-pohjaisissa rituaaleissa keho yhtyy puhtaasti kokemukseen. Keho ja mieli ovat rituaalin sydän, eivätkä pohdi sitä sanallistaen, pukien kielelliseksi kuvaukseksi, joka aina on jo jonkin verran irrallaan puhtaasta kokemuksesta. Seremoniallisen magian rituaalit keksittyine kielineen toimivat myös hieman samalla tavalla. Syvä tumma ääni kohoaa kurkusta resonoimaan sanoja koko kropassa.

Jalkapohjien kautta kulkeva resonaatio on ollut usein voimakas kokemus. Jalkapäähän voi sytyttää nuotion ja antaa sen lämmössä rummuttajan soittaa rumpua. Ja tanssi! Possessiivinen voodoo- tai eläinhenkitanssi vie kehon suoraan kokemukseen ja aistien virtaan.

Takaisin joogaan. Mitä se läsnäolo ja tietoisuus noin niin kuin arkielämässä hyödyttävät? Oman kokemukseni mukaan ne tyynnyttävät mielen selventäen itselle, mikä elämässä on todella tärkeää. Monet turhat roolit, naamiot, odotukset, oletukset ja tavat näyttävät pinnallisen luonteensa ja kierähtävät sivuun. Läsnäolon vahvistuessa on hereillä, rehellisempi itselleen ja muille. Ehkäpä joku kokee pilkahduksen ajattomasta tiedosta tai jumallisesta oivalluksesta.

Kirjakauppa Tiedostamo avautui!

Joulukalenterin luukusta paljastui eilen kissasuklaan lisäksi mukava iltariento; kirjakauppa Tiedostamon avajaiset Helsingin Alppilassa. Iltataivas vihmoi vettä niskaan navakan tuulen höystämänä. Kutsuako tuota talvi- ja syysmyrskyksi, kun apilat kukkivat takapihalla?

Tiedostamo on Salakirjojen ja Tajunnan yhteinen rutistus. Hyllyillä näytti olevan henkiseen kehitykseen liittyviä kirjoja Oshosta ekologiseen luomuelämään. Salakirjojen valikoimasta löytyivät tutut uusintapainokset vanhoista suomalaisista kansanperinteen ja magian kirjoista, luontomystiikkaa sekä okkultista kirjallisuutta oikealta vasemmalle.

Kirjakaupan sedät lupasivat tarjota myös kuukausittain vaihtuvia taidenäyttelyitä, esitelmiä ja muita mielenkiintoisia tapahtumia. Mukaan tarttui tällä kertaa Aleister Crowleyn Kahdeksan luentoa joogasta. Kiintoisaa päästä lukemaan pappaa vaihteeksi kotimaisella kielellä.

Tiedostamo
Viipurinkatu 1 A 3
Raitiolinjat: 1, 3 ja 9
www.facebook.com/tiedostamo

np: Burial Hex - Book of Delusions

Siirtymäriitti

Ruumiini makaa painavana kylmää maata vasten. Kuuset punovat oksista holvin ylleni. Iltahämärään tummuva maa on horteessa. Lehdet jäätyvät kiinni selkääni, huurteiseen nurmeen painuu ihmisenmuotoinen jälki. Tähän hetkeen jätän kuolleen ruumiini.

Eilen oli viimeinen työpäiväni vanhassa ammatissa.

Olen laittanut jäätyneet lehdet suljetuille silmäluomilleni. Tullut päättämään vanhan. Luomaan kuoren, hylkäämään entisen. Tässä hetkessä synnyn uudelleen.

Kuumassa saunassa kohmettunut keho lämpenee ja vertyy. Sulaa koivuntuoksuisiin lauteisiin. Yrttivihta. Öljyllä voideltu pää.

Illan varjot pitenevät ikkunassa.

Silti on elämän aamu.

Juon maljan tälle hetkelle.