Kirkkoon astuessa jokainen sai lehden, jossa kerrottiin rukouksella parantamisesta. Sivut olivat täynnä todistuspuheenvuoroja ja ihmekertomuksia monenlaisista parantumiskokemuksista aina syövistä poisleikatun sisäelimen uudelleen kasvamiseen.
Rukouksella parantaja oli keski-ikäinen vakuuttavan jämerä ja lempeänoloinen nainen. Apuna hänellä oli runsaasti maallikkoja tekemässä sielunhoitotyötä, avustamassa ihmisiä ja jakamassa värikkäitä rukouslippuja. Ylistyslaulujen ja rukousten aikana ihmiset heiluttivat kirkonpenkeissä lippuja kohti kirkon kattoa. Heiluvien lippujen värimeri oli kaunis, kuin buddhalaiset rukousliput tuulessa. Se oli minulle uudenlainen kokemus kristillisestä ylistyksestä. Osa yleisöstä kohotti kätensä kohti taivaita ja eläytyi syvästi.
Ensin rukoiltiin kaikkien parantumista. Jokainen laittoi käden kipeän paikan päälle ja esirukoilija pyysi jokaista ottamaan uskon Jeesukseen vastaan. Uskominen olisi ensimmäinen tie parantumiseen. Sitten kättä pideltiin omalla sydämellä ja kipeän paikan päällä. Kokemus oli miellyttävä ja koin vahvasti pyhyyden läsnäolon. Hassuna ruumiillisena havaintona huomasin toisen puolen päästäni kuumenneen miltei tulikuumaksi. Toinen puoli kasvoja oli viileä.
Sen jälkeen siirryttiin rivi kerrallaan alttarille, jossa nainen rukoili yksitellen kaikkien kohdalla. Oma vaivansa tai huolensa piti sanoa samalla tai parilla. Alttarilla seisominen oli hyvin koskettavaa ja parantumisen sekä vilpittömän avunhakemisen ilmapiiri herkisti mielen. Minua itketti kovasti ja annoin kyynelten valua avoimesti. Pyrin olemaan koko ajan avoin ja vastaanottavainen. Rukoilijan tullessa kohdalleni sydämeni kohdalla tuntui lämmin kosketus ja seuraavassa hetkessä jalat katosivat alta. Paukahdin pötkölleen lattialle. Sydän hakkasi kuin rumpu. En tiedä mistä rukouksella parantamiseen liittyvä kaatuminen johtuu, niin käy monelle. Ehkä se liittyy pyhyyden kosketukseen.
Palasin hiljalleen penkkiin ja poistuin pian sateentuhruiseen syysiltaan. Kokemus oli hiljentävä ja merkityksellinen. Ilta oli myös pitkä ja raskas. Omat vaivani eivät poistuneet kertarysäyksellä rukouksen hetkellä. Kolme päivää myöhemmin olin kuitenkin jo terve yli kolme kuukautta kiusanneesta vaivasta. Rukoustilaisuuden jälkeisenä päivänä aloitin uuden lääkityksen ja löysin hyvän luontaistuotteen, joten on hankala sanoa mikä oli loppupeleissä ratkaiseva asia parantumisessa.
www.rukousystavat.fi
0 kommenttia:
Lähetä kommentti