maanantai 7. marraskuuta 2011

Vain ruokaa

Jone Nikula murjaisi hiljattain aika viisaasti; muualla maailmassa ihmiset kuolevat nälkään ja Suomessa tapellaan millaista rasvaa saa syödä. Hävetä saisi, ihan totta.

Ei sillä etteikö ruokavaliostaan kiinnostuminen sulkisi pois myös muiden ihmisten auttamista. Eikä sillä etteikö ruoasta puhuminen oikeastaan ole paluuta perusasioihin ja vaihtelua vaikkapa trendivaatteista tai shoppailusta puhumiseen. Mutta monelle ruoasta on tullut elämän hallitsija, joka ei enää yhdistä erilaisia ihmisiä vaan erottaa kapeisiin karsinoihin. Ruoka on monelle nykyajan mammona, erikoisliikkeissä asuva epäjumala.

Jos ruoka tuo hyvää oloa itselle, niin miksi siitä pitää tapella ja tuputtaa? Pekonia hehkuttava ruokavalionisti saa kavahtamaan yhtä kauas kuin pelastustraktaatteja jakava lahkolainen. Vai onko ihmisistä tullut nykyään kiihkeämpiä? Kärjistääkö nettikulttuuri ne omat lokerot sotapoteroiksi? 80-luvulla samaa ilosanomaa käytiin aerobicin ja kuntosalin välityksellä. Tiukkana koukistuva hauis ja pinkit trikoot porttina autuuteen.

Olen miettinyt josko lopettaisin blogissani kokonaan ravinnosta puhumisen, koska en halua olla osa nykyajan vellovaa ruokavaliokeskustelua. Mutta sitten tuumin, että yrtti- ja luonnonkasvireseptit sekä ohjeet toimivat usean erilaisen ruokavalion tukena, joten niistä puhuminen ei ole kenenkään ruokavaliota tai valintoja vastaan. Shamanismissa ruokavalio voi olla myös henkinen ja maaginen valinta. Esimerkiksi huichol-kansan shamaanit valmistautuvat tärkeään transsimatkaan 14 kuukauden hedelmäpaastolla.

Mutta se nälänhätä. Se on yhtä todellinen kuin voiastia karppaajalle ja porkkanaraasteautuus foodistille. Olen vakuuttunut siitä, että toisten ihmisten auttaminen jakaa hyvää ja tuo sitä myös omaan elämään. Siksi en haluaisi loukata ketään tälläkään postauksella, ja mietin tarkkaan kannattaako tästä aiheesta kirjoittaa ollenkaan. Mutta kuitenkin olen samaa mieltä kuin Jone. Pistetään asiat perspektiiviin. Ruoka on vain ruokaa.

Tämän kuukauden avustuskohteeni on Baltiassa:

Haastan sinutkin auttamaan sellaista järjestöä, joka on sydäntäsi lähellä!

2 kommenttia:

  1. Eikös tämä ole hyvä tapa aloittaa keskustelu ruoasta? ;)

    On tosiaan jokaisen vapaasti päätettävissä, mitä lautaselleen pistää, eikä omia valintojaan kuulu muille väkisin tuputtaa. En kuitenkaan pidä pahana omien kokemusten kertomista ja valintojen perustelua. Ruokahan kuitenkin vaikuttaa hyvinvointiin ja kokemusten ja tiedon levittäminen voi auttaa siksi myös muita. On erilaisia tapoja jakaa tietoa, muitakin kuin sieltä poterosta ampuminen.

    Ongelma onkin siinä, että kiltisti ja hyvällä tarkoituksella esitetty tieto saattaa synnyttää riitaa, jos siihen yllytään vastaamaan vähemmän kiltisti.

    Itse olen vastikään siirtynyt gluteenittomaan, sokerittomaan, lähes maidottomaan, vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, joka muutenkin on tarkka monista ruoka-ainevalinnoistaan. Vaikka olen näin itseni rajannut aika tiukkaan ”poteroon”, en ole muille tuputtanut tapojani. Olen vain kertonut, miten asia on. Ongelmia on tullut siitä, että kaikki ”normaalisti” syövät eivät ole hyväksyneet tapojani. Väittelyt tuntuvat välillä tosiaan syntyvän ihan tyhjästä. Aivan kuin uskonnossakin, helposti toisten eriävät mielipiteet otetaan kovin henkilökohtaisina loukkauksina.

    Noh… Jotakuinkin tähän kai päädyit itsekin. Ainakin minun puolestani saat jaella yrttitietoutta (tai vaikka hehkuttaa kebabia) niin paljon kuin haluat. Jos asia ei minua miellytä, en siihen tartu.

    VastaaPoista
  2. Todella hyviä ajatuksia! Olen miettinyt hieman samaa. Nimim. "Tansaniassa nähtyä ja koettua"

    VastaaPoista