tiistai 9. elokuuta 2011

Keittiönoituutta suitsukkeen äärellä

Tuoksuvia ruusun ja unikon terälehtiä, seljankukkia, kirsikoita, silmäruohoa, kurkumaa, virmajuurta, kotoisan keittiötunnelman luovaa lipstikkaa ja appelsiiniöljyä, voimistavaa ja puhdistavaa mäntyä, männynpihkaa, eksoottisen ja mystisen ripauksen tuovat kaneli, rusinat, neilikka ja fenkoli. Tuoksuun tuo pituutta laakerinlehden ja ruusupuun eteerinen öljy.

Elokuun kuulaat illat innostavat tekemään uusia suitsukesekoituksia. Kesän ihanat terälehdet, kuivatut marjat, kuoret ja yrtit morttelissa hienoksi ja leipomakulhossa sekaisin. Leipomakulhon käyttäminen oikeastaan herättikin minut eilen miettimään keittiönoita-termin merkitystä. Sanalla viitataan perinteiseen noituuteen, jossa käytetään apuna kyökistä löytyviä ruoka-aineita, yrttejä ja normaaleja tuvan työvälineitä. Tämä erotuksena esimerkiksi seremoniallisempaan noituuteen, jota yleensä harjoitetaan ritualistisemmin ja tarkoitukseensa varatuilla rituaalivälineillä.

Keittiönoituus ilmenee minun keittiössäni juurikin leipomakulhon monikäyttönä tavalliseen leivontaan sekä maagisimpiin yrttisekoituksiin. Joskus mies kyllä valittaa, että lettutaikinassa tuoksuu laventeliöljy. Veitsellä leikatessa hutiloin usein sormeen tai saan tomaatin leviämään lattialle. Oppitunteja siitä, miten läsnäolo ja keskittyminen kulloiseenkin asiaan olisi tärkeää.

Puutarhassa huomaan usein puuhaavani asioita, jotka vahvistavat sen hetkisiä ajatusprosesseja. Nyhdän vimmalla sinne tänne levinneitä ruusuntaimia maasta samalla, kun pohdin mitä asioita haluan kitkeä elämästäni. Jos joku on pahoittanut mieleni, saatan löytää itseni leikkaamasta sirpillä heinää katkoen samalla mielessä asioita, jotka haluan poistaa pääni sisältä kuormittamasta.

Keittiönpöydän ääressä maalaan riimukiviä. Se on meditatiivista. Rauhoittavaa. Pysähdyttävää. Kivien voima on paikallaan olossa ja hiljaisessa intuitiivisessa läsnäolossa.

Lemmensavua saa täältä Puodista 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti