sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Vähemmän vai enemmän?

Eilen lähtivät kaatikselle ja kierrätykseen viimeisetkin vhs-kasetit, c-kasetit ja liian pienet lakanat, jotka ovat kulkeneet mukana monta vuotta statukselle "jos näistä vaikka jotakin joskus ompelis".

Rakastan kauniita esineitä. Maatuskanukkeja. Vanhoja arkkuja. Mutta pari vuotta sitten alkoi reilukätinen karsiminen. Vaikeinta on ollut luopua kirjoista. Niitä on kadonnut nyt seitsemisen hyllymetriä, ehkä enemmänkin. En tavoittele 100 esineen huushollia, mutta huomaan, että minun on parempi olla ilman suurta ja kasvavaa tavaramäärä. Kaikenlaiset muistolaatikot vanhoine keikkalippuineen ovat pahimpia. Pois vaan.

Inspiroivat ja ihanat asiat saavat jäädä. Askartelu- ja käsityötarvikkeita on kaksi kaapillista ja kaksi arkullista. Ne kierrättyvät kääreiksi, pehmoleluiksi ja koruiksi.

Kyllä ihminen on hassu olento. Moni köyhyydestä ponnistava haluaa lisää materiaa, moni yltäkylläisyydessä elävä haluaa pelkistää minimiin.Köyhä puuroa syövä mökinmuori haaveilee kunnon pihvistä, kun ravintolat ja Stockan herkut kalunnut siirtyy syömään ruohoa pihalta, koska se on elävämpää.

Näitä asioita pisti punnitsemaan Kaarina Davisin kirja Irti Oravanpyörästä.Kirjoitin siitä omaan elämään peilaavan jutun Seita-lehden verkkosivuille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti